Täytekakkupulma

Ihana pieni tyttöni täyttää perjantaina kolme vuotta ja juhlia vietetään lauantaina. Muut tarjottavat on jo jotakuinkin päätetty, mutta kakku tuottaa päänvaivaa. Sankari itse on heitellyt varsin lennokkaita ideoita sekä kakun ulkomuodosta että täytteistä ja ideat vaihtuu jo yhden lauseenkin sisällä muutamaan kertaan. Sen verran lastani tunnen, että kakun olis varmaan parempi onnistua olemaan hänen mieleensä, koska muuten hän luultavasti sanoo, että "En yhtään tykkää siitä". Kun hänellä se on aika tarkkaa...

Tässä muutamia Nepun toiveita kakun ulkonäöstä...

- Haluaisin sellaisen kakun missä on ympyröitä.
- Haluaisin vaaleanpunaisen.
- Siihen voisi laittaa sellaisia karnevaaleja.
- Haluaisin sellaisen kakun, missä on Elsa!
- Ei vaan Elsa ja Anna ja Uula (Olaf) ja Ven (Sven).

Ja mausta...

- Herneenmakuinen
- Ei vaan suklaa!
- Ei vaan mansikka!

Katseltiin yhdessä myös kakkujen kuvia. Nyt oon ihan pulassa, kun en mä vaan tiedä mitä teen! Lopulta Nepu toivoi kakkua, jossa on Sven-poro. Mä en tiedä miten tämän toteutan, pitäisi varmaan etsiä jostain ei-syötävä-Sven kakun päälle koristeeksi ja tehdä vaan joku kiva peruskakku. Karnevaalikeksejä sentään on helppo laittaa kuorrutukseen, kun niitä kerran toivottiin.

Odotan lauantaita hieman jännityksellä, kun en yhtään tiedä millanen kakku uunista mahtaa putkahtaa ulos. Tämmöstä varmaan lähdetään hakemaan :D

Lainattu: https://c2.staticflickr.com/8/7365/11356506805_5b7feb914d_b.jpg

Muut tarjoilut onkin sitten aika simppeleitä ja mahdollisimman vähän vaivaa vaativia. Säästän hermoja ja aikaa, kun meillä on kaikemmoista muutakin hommaa synttäreitä edeltävinä ja seuraavina päivinä. Meikäläiset nimittäin karkaa Espanjaan pariksi viikoksi sunnuntaina.

Paluu arkeen ja tunnelmia kesälomalta

Viikot on taas vierähtäneet niin, että en oo joutanut avata tietokonetta ennen kuin vasta loma viimeisellä viikolla ja silloinkin vain tosi pikaisesti. Nyt oon palannut töihin ja yritän palauttaa mieliin ajan ennen kesälomaa. Yllättävän vaikeaa. Kuukaudessa ehtii unohtaa salasanat ja järjestelmät tuntuu siltä niinku niitä ei olis ikinä ennen nähnytkään. Kyllä tää tästä varmaan... ehkä ens viikolla. 

Vaikka itseä töihin palaaminen ehkä hiukan ensi alkuun kaihersikin, lapsukainen jäi kyllä hyvillä mielin hoitoon, vaikka häntä hiukan etukäteen loman päättyminen harmittikin. Kaipa kavereiden näkeminen ilahdutti, olihan tässä vierähtänyt pitkälti toista kuukautta, kun on saanut viimeksi hoitokavereiden kanssa leikkiä. 

Lomasäät ei olleet kovin kehuttavat vikaa lomaviikkoa lukuunottamatta (ainakin helteen odottajien mielestä), joten puolet alkuperäisistä lomasuunnitelmista jäi toteuttamatta. Mutta olihan meillä silti mukavaa. Kotipihassa on ollut lapselle oma uima-allas, jota on aurinkoisina päivinä saatu lämmitettyä uimakelpoiseksi, joten siinä on polskittu ahkerasti. Ollaan käyty seikkailuilla Meri-Porissa, herkuteltu ja leikitty, käyty ratsastamassa, nukuttu pitkään, syöty aamiaista terassilla, tavattu sukulaisia, käyty mustikassa ja sienessä, jazzailemassa, shoppailemassa, eläimiä rapsuttelemassa, aloiteltu leikkimökin maalausprojektia... Tai mitä mä sitä tähän selostan, kuvat on kivempii!

Jazzeille lähössä asiallisesti varustautuneena.

Maailmampyärä.

Taideterapiaa.

Ja talliterapiaa.

Ipana ja isi heinähyppelyssä.

Innokas ponityttö.