Mun ihana 2-vuotias!

En vaan pysty käsittään, niin iso tyttö jo! Nepulle on tässä viikon kuluessa paljon puhuttu, että synttärit on tulossa ja että hän täyttää kaks. Ei hän taida olla ihan varma siitä, mitä se kaikki oikein tarkottaakaan. Aamulla hoitoon mennessään hän vei iloisena hoitokavereille tarjottavaks pussillisen vaahtokarkkeja.

Tänään hoidosta kotiin päästyään hän saa lahjapaketin, jossa on pieni leivontatarvikesetti. Ja taitaa isilläkin olla joku paketti hihassa.

Lauantaina on sitten synttärikekkerit ja musta tuntuu, et niitä Nepu odottaa jo kovasti, kun on luvattu, että tulee vieraita. Viikonloppuna, kun kerroin, että juhlat alkaa neljän maissa, mun kummisetää nauratti, että "ai, että ohjelma alkaa kello 16", kun Nepu tunnetusti on varsinainen ohjelmatoimisto vauhtiin päästessään. Mielenkiinnolla odotan, miten hän ottaa yleisön, viime vuonna hän oli vielä niin kovin ihmeissään kaikista ihmisistä, jotka oli synttäripäivää juhlimassa.

Voi mummu, minkä taas teit

Nepun synttärit lähestyy. Oon laittanut sukulaisille kutsut jo menemään. Eilen oltiin juhlistamassa mun isän syntymäpäivää mun vanhempien luona ja siellä oli myös mun isän puolen isovanhemmat. He oli ainoat, joille ei kutsu mene tekstarina, joten kutsuin heidät henkilökohtaisesti tuolla kyläreissulla. Mummu siinä pyöritteli heti silmiään ja kyllähän mä sitä osasin odottaakin. Ei se mitään sanonu, paitsi kuulemma sitten, kun me oltiin jo lähdetty kotiin (kohteliasta, eikö?).

Niin. Kun mummu vihaa koiria. Kaikki tietää sen vallan hyvin. Kaikki tietää senkin, että meillä on koira. Inhottava pieni piski, jonka vehtaamisen vuoksi ei mummu ristiäisissäkään kuullut papin puheesta mitään. Tuffa ja isän veli oli viime syksynä pitäneet mummulle saarnan, että kotiin et varmana jää, jos kerran 1-vuotissyntymäpäiville on kutsuttu. Erikoisjärjestelyjä tarvittiin, ettei koira vaan pääse mummun lähelle. Joku siis piti koiraa sylissä tai esti sitä muuten menemästä kolmea metriä lähemmäs mummua. Se on vissi ja varma, että toiseen huoneeseen en koiraa sulje, sehän olis rangaistus, eikä se eläin mitään väärää ole tehny. Kestän senkin, että mummu työntää kävelykepillä koiraa kauemmas.

Tänä vuonna, kun tää tasan sama tilanne toistuu jo kolmatta kertaa (mainittakoon nyt, että ristiäiset oli ensimmäinen kerta, kun mummu vieraili minun/meidän kotona sen jälkeen, kun olen lapsuudenkodistani pois muuttanut ja kyläilyn on estänyt aina lemmikkieläimet), saa mummu mun puolesta jäädä kotiin kiukuttelemaan. Ihan on oma valintansa. Jos ei sitä yhtä kyläilyä vuodessa pysty tekemään ilman nurinaa, niin en voi sille mitään. Esitän kutsun kohteliaisuudesta, mutta en ala neuvotella asiasta enkä lupaa, että koira pistetään pois juhlien ajaksi (niin, ja onhan meillä silti ne kissat, nekin on ällöttäviä elukoita, mutta pysyttelevät sentään yleensä pois näkyviltä, kun on vieraita). Meidän koti on myös meidän koiran koti, ja jos meille tulee vieraita, ei ne voi sanella miten meillä ollaan. Ja tiedän, että synttärisankarille koira on oikeesti tärkeä, joten kyllä se saa olla juhlapäivänä mukana.

Ja tärkeintä on se, että juhlien tunnelma on mukava. Kiukutteleva mummu taatusti latistaa fiiliksen ja kaikki muut vieraat on jatkuvasti enemmän ja vähemmän huolehtimassa siitä, ettei mummua vaan harmita se yks 3-kilonen koira. Ikävää, jos pienen ihanan tytön omana juhlapäivänä huomio kiinnittyy vain mummuun ja mummun jupinaan koirasta. Ikävää on sekin, että tuffalle tulee huono mieli, kun ei hänkään voi nauttia kyläilyistä mummun kiukutellessa.

Tässä kaiken hässäkän keskellä tein myös päätöksen, että jätetään kaverisynttärit pitämättä ja kutsutaan myöhemmin syksyllä vaikka sitten muuten vaan kavereita leikkimään. Mulla ei riitä energiaa järjestää kolmia kekkereitä muutaman viikon sisään. Ja kun en oo edes omien kemujen päivämäärää vielä lyöny lukkoon.

Jännien ruoka-asioiden äärellä

Oon bongaillut Instagramista ihan älyttömän mielenkiintosia ja inspiroivia profiileja. Yllättäen valtaosa niistä liittyy ruokaan. Ja nimenomaan puhtaaseen ruokaan ja jonkin verran myös raakaruokaan. En ole aiemmin jaksanut perehtyä aiheisiin kovinkaan perusteellisesti, koska se on tuntunut vähintäänkin joltain salatieteeltä ja siltä, että puhdasta ja raakaruokaa syövät ihmiset elää suurin piirtein lehtikaalilla, pakurilla ja spirulinalla. En mä vieläkään tiedä näistä jutuista oikein mitään, mutta ihan oikeesti herkulliset ruokakuvat ja herkullisilta kuulostavat reseptit kannustaa tutkimaan asioita tarkemmin.

Tiedän, miten tehdä terveellistä ruokaa. Niinku oikeeta ruokaa, ei jotain jälkkäreitä tai makeita juttuja. Ja sitten rakastan kaikkia leivonnaisia, jäätelöitä, pannareita... Näiden pitkällisten Instagram-surffaussessioiden jälkeen oon ollu tosi innoissani siitä, että herkkuja voi tehdä myös ihan oikeesti terveellisesti. Siis ilman suuria määriä voita ja sokeria ja sen semmosia, tai vaikka ilman gluteenia, munia tai maitotuotteita.

Banaani-mango "nice cream"

Ja tietysti oon tutustunut tarkemmin sellasiin ruoka-aineisiin, joita voi arkiruuanlaitossa käyttää. Vähin erin oon myös opetellut ottamaan niitä mukaan ruuanlaittoon. Esimerkiksi siis erilaisia papuja, kvinoaa, chian siemeniä, mantelimaitoa, kookosöljyä, erilaisia riisejä jne. Aika uusia tuttavuuksia on myös maapähkinä- ja mantelivoit, raakakaakao ja kookosvesi.

En ite missään nimessä halua höyrähtää, ja lakata syömästä myös "normaalia" ruokaa, mutta sisäinen herkuttelijani kyllä hykertelee, kun löydän mahtavan herkkureseptin (oli se sitten suolaista tai makeaa), jonka lopputuloksen syöminen ei aiheuta morkkista (joo, en tiedä, miksi marsipaanikakulla herkuttelusta tulee morkkis). Instagramin kautta löysin tämänkin Naturally Sassy -blogin, jonka reseptivideoista osui silmiin mahtavan näkönen Banoffee-piiras. Pitää varmaan lähtee täydentämään mantelivoi- ja cashewpähkinävarastoja sekä hankkimaan jostain taateleita.

Sama tietty pätee ihan siihen arkiruokaankin. Jos kukkakaalista saa herkullisen pizzapohjan tai jos tavallisten munanuudeleiden sijaan voi tehdä nuudelinsa sillon tällön kesäkurpitsasta tai cannellonit munakoisosta niin hemmetin hienoa! En vaan oo tullut ennen ajatelleeksi tällasia. Puhumattakaan jostain muutaman ainesosan raakasuklaatryffeleistä tai cookie dough -palleroista. Tai mustapapubrowniesista. Hei HUHHUH.

Ja mikä mua on monissa resepteissä houkuttanut: se ruuanlaiton helppous ja/tai nopeus. En oo mikään intohimonen pipertelijä ja varsinkin viikolla tuntuu, että olis kiva iltasin tehdä muutakin ku seisoa hellan ääressä, niin nopeet ja mahdollisimman vähätöiset reseptit on pop. Tietysti se on leivonnassakin plussaa. Hienointa kuitenkin inspis ja uudet ideat!

Helppo välipala: banaania ja maapähkinävoita

Kirsikkana kakun päällä on se, et meidän ipana on varsin kaikkiruokanen ja maistelee mielellään mitä vaan pöperöitä. Aina ei osu nappiin, mutta hän maistaa ja oppii.

Vähän vauhtia kuntoiluun

Eilen käynnistyi kaheksan viikon reeniohjelma. Kyllästyin vähän siihen, että en osannut päättää millasia harjotuksia tekisin ja haluan myös harjottaa tasasesti koko vartaloa. Ja koska mun suosikkini FitnessBlender tarjoaa muutamalla eurolla kaheksan viikon valmiita treeniohjelmia omia videoitaan hyödyntäen, aattelin kokeilla. Että josko sais vielä enempi aikaseks, kun jossain sanotaan valmiiksi mitä pitäis tehdä. Kirjassa oli muutakin asiaa, mutta pääosassa oli kuitenkin kahden kuukauden monipuolinen treenaus. Aerobista liikunta, voimaharjoittelua, HIITtiä, pilatesta, joogaa, venyttelyä, kuntopiiriä, plyometristä harjoittelua, tasapainon ja ketteryyden kehittämistä.

Ekan päivän ohjelmassa oli kuntotesti. Se oli varsin yksinkertainen, mutta kyllä se voimille kävi. Tulokset tietysti kirjattiin ylös, että voidaan tehdä toinen vastaavanlainen testi viimeistään kahden kuukauden päästä. Testiin kuulu mailin (kävely/)juoksu, sekä maksimimäärä toistoja punnerruksessa (naisten tai miesten) ja kyykyissä, maksimiaika lankussa sekä notkeustesti.

Mun juoksureitti oli ehkä 100m yli mailin, mutta aika oli eniveis 12min 9sek. Ei iha huono mun suoritukseks! Punnerruksis oon ihan surkee, mut sain 14. Kyykkyjä sain tehtyy 49. Kaiken edellä mainitun jälkeen lankku pysy vaan 1min 15sek. Notkeustesti oli positiivisen puolella, joten jee!

Tänään meen ratsastaan, mutta huomenna sitte taas ohjelman mukaan.

"Isoja käärmeitä tuolla"

Eilen illalla Nepua nukkumaan laittaessa jouduin vähän hämmentävän tilanteen eteen. Oltiin luettu iltasatu ja olin jo lähdössä huoneesta, kun Nepu alkoi selittää käärmeistä. Niitä oli, isoja ja pieniä, ja sitten taas ei ollut ja pelottikin vähän. Sekä minun että puolison piti moneen kertaan selittää, että meillä ei asu yhtään käärmeitä, ei sisällä eikä ulkona. Lopulta jo laitettiin iso pehmolelukoirakin sängyn viereen vartioimaan.

Silti hän vielä mietti niitä käärmeitä. Asia käsiteltiin moneen otteeseen ennen kuin hän jäi rauhassa odottelemaan unta. Mietin niin kovasti, mistä ne käärmeet mieleen tuli. Hoksasin sitten, että me katsottiin yhdessä sellasta piirrettyä kilpparielokuvaa, jossa oli käärme. Mutta se vaan oikeastaan vilahti ruudussa. Se oli puun oksaan kietoutuneena ja siinä se. Puoliso sitten ajatteli, olisko käärmeiksi kutsutut nuudelit voineet sekottaa ajatuksia. Nepu siis ite sanoi niitä käärmeiksi. Tiedä häntä.

Mut hän muisti käärmeet vielä aamullakin, vaikka ne ei häntä yöllä haitanneetkaan. Saas nähdä onko käärmeitä tänään illalla. Toivoisin, että ei. Jospa ajatukset keskittyis uuteen satukirjaan, joka pitää alottaa tänään, kun Nalle Puhin kertomukset luettiin loppuun eilen.

Aamiainen kotikonttorilla ja eilisen fiilistelyt

Voi että, kun mä tykkään nätistä ruuasta! Näin kotikonttorilla tuntuu vallankin luksukselta, kun ei tarvii pakata aamupalaansa muovirasiaan ja sitten töissä lapata naamariin sitä hyvin matkalla hölskynyttä ruokaa. 

Ehkä se oon vaan mä, mutta mun mielestä ruoka maistuukin vähän paremmalta, kun se on nätisti tarjolla. Tänään aamulla tein jogurtti-mysli-hedelmäannoksen. Bonuksena sekotin turkkilaiseen jogurttiin tilkan kookosmaitoa ja vähän vaniljaa mausteeksi. Tuli tosi kiva annos, kun kerrostin ainekset korkeaan lasiin. Annoskokokin pysyy kurissa, mikä on munlaiselle syöpölle iha hyvä asia, haha!

Sit on pakko laittaa eiliseltä koirarantareissulta pari kuvaa. Meillä oli niin hauska ilta, vaik lopulta pitiki lähtee sadetta pakoon. Viis chihuahuaa ja yks venäjäntoy, aika viipotusta oli ja jokainen koira nautti niin sydämensä kyllyydestä! Kunpa ny vielä syksyn mittaan olis lämpimiä iltoja, että pääsis koirat rannalle leikkitreffeille.

 

 

 

Arjen aherrusta aamusta iltaan

Näin kauan meni, että alko töihinpaluu ahistaa. Siis ei töissä käymisessä eikä töissä itsessään ole mitään vikaa, mutta kun tuntuu, että loppuu vuorokaudesta tunnit kesken. Paitsi, jos lopettaa nukkumisen.

Eilenkin lähdettiin ihan ajoissa töistä, nopee täydennyskauppareissu siihen, sitten kotiin syömään. Puoliso lähti pyöräilemään kolmeks tunniks seitsemän aikaan. Me leikittiin ilta Nepun kans ja sit tulikin jo iltapala, iltapesut, iltasatu ja uni. Iltapalan aikaan olin valmistellu ruuanlaittoo, joten aloin sitte keitellä riisiä, paistella kanaa ja lämmittää uunia, kun olin saanu eläimet ruokituks. Laittelin vielä tämän aamun aamupalatkin tekeytymään (se sentään säästää aamusta muutaman kallisarvosen minuutin).

Kello oli jo kymmenen, ku olis ollu aikaa jumpalle. Arvatkaa jaksoinko? No e. Olin valikoinu valmiiks joku viis kahvakuulavideoo, että niistä viime hetkellä päätän minkä teen. Mut meninki vaan suihkuun, vedin terveellisesti iltapalaks kauheen palan käpykakkua (koska marsipaani on hyvää) ja painelin petiin.

Sama homma oli oikeestaan maanantaina ja tiistainakin (ilman käpykakkua). Paitsi, että tiistaina lähin heti töiden jälkeen tallille ja vietin illan siellä. Mutta siis tämmöstä tää varmaan oli myös ennen kesälomaa, vaatii ehkäpä hieman totuttelua taas päästä uuteen rytmiin. Välillä tuntuu, et ei pysy kaikki narut käsissä ja huushollin pitäminen edes jossain järjestyksessä epäonnistuu niin, että heilahtaa.

Joskus harmittaa olla se, joka murehtii viikon ruuat, kauppareissut, siivoukset, tiskit, pyykinpesut ja muut perusaskareet. Mut toisaalta puoliso sitte murehtii pihahommat, autot ja sen semmoset. Eikä mun yksin tarvii tehdä kaikkea, mutta lähes aina pitää huolehtia, että kaikki tarpeellinen tulee tehdyksi. Vaikka meillä oikaistaan vähän kaikessa (mm. ruohonleikkuun ja imuroinnin hoitaa robotti), silti joskus rassaa, kun pitää ite muistaa kaikki. En halua tietää, miltä meillä näyttäis, jos edes mun takaraivossa ei tekemättömät kotityöt naputtais.

Mut hei, ehkä nyt sentään reenit paremmalla onnella tänään!

Huomenna me pidetään etäpäivä, että päästään töiden jälkeen nopeemmin liikkeelle. Lähdetään Ahlaisiin mummun ja tuffan mökille. Toivon mukaan ukonilma tulee ja menee tänään, että saadaan huomena nautiskella lämmöstä ja uimisesta.

Nysse loppu

Niin se viitisen viikkoa lomaa vaan meni. Ja mukavasti menikin, vaikka ei mitään ihmeempää lomaohjelmaa ollutkaan. Oikeestaan retki Koivuniemenherran MuuMaahan oli ainut etukäteen suunniteltu juttu ja siitä mun piti kirjotella jo aiemmin, mutten oo saanut aikaseks tyhjentää kuvamatskua kamerasta, joten se teksti saa vielä odotella vähän. Noh, tässä pari muuta kesälomafiilistelykuvaa kuitenkin!

Kamerantyhjennysinspistä ootellessa voin alkaa suunnitella synttäreitä. Nepun 2-vuotiskekkerit on kolmen viikon ja mun 30-vuotisfestarit viiden viikon päästä. Nepun juhlia oon suunnitellu aika pitkälle, tilasin jo kakkukynttilöitä (Hello Kitty tietysti) ja vähän pieniä koristelutarvikkeita Confetista. Kyselin neidolta itseltään, millaisen kakun hän haluaisi. Punaisen kuulemma. Mieluisia täytteitäkin tiedustelin, ja ehdotinkin kaikenlaista, mutta Nepu totesi kaikkiin "eikä, kalaa". En kyllä luvannu tehdä kalatäytteistä kakkua. Mutta punasen voin tehdä! 

Siitä tulee oikeestaan punavalkoraitainen, valkosuklainen juustokakku. Ei mitään sokerimassa-askarteluja tänä vuonna. Sitten pikkuisen samalla väriteemalla kakkutikkareita lisäksi. Vähän vaahtokarkkeja, ja keksejä. Joku kiva suolainen piirakka ja vielä sulhaspiirakoita, suolakeksiä ja levitettä suolapalaks. Ehkä jotain hedelmänaposteltavia. Lähteekö lapasesta? Varmaan juu.

Kakkutikkaritikut on vielä jostain hommattava. Confetista tilausta tehdessäni unohdin ne ihan kokonaan. Samalla hankin ehkä vielä jotain pientä koristetta, että on sitte oikein juhlatunnelma. Ehkä omiinkin kemuihin vähän... Bongasin jo surffaillessani superhienoja kertakäyttöastioita, joita voisin ehkä synttäreilläni hyödyntää. Väkeä tulee varmaan (tai toivottavasti) sen verran, että helpommalla pääsee kertakäyttölautasten kans. 

Kunpa vielä olis hienoja säitä, että vois juhlistella vaikka ulkona!