"End of an era"

Jo 11 vuotta (siis mihin tää aika menee?) mulla on ollut pieni viininpunainen Fiat Bravo. Nyt tämän auton tarina meidän perheessä näyttäisi tulleen päätökseensä. Italialaiseksi (käsittääkseni) varsin uskollisesti meitä palvellut auto on yksinkertaiseksi käynyt liian pieneksi ja turvattoman tuntuiseksi lapsen kanssa kulkiessa. Eikä turvaistuimen ja lapsen säätäminen kolmioviseen autoon näin ihan suoraan sanottuna ole mikään ergonomian kukkanen. Puhumattakaan pikkuruisen takakontin epäkätevyydestä.

Oon sujuvasti katsellut vaihtoautokandidaatteja ja käynyt koeajamassakin niitä. Mutta kyllä varmaan tuntuu oudolta, kun Fiat sitten lopulta katoaa meidän pihasta. Sillä on aika monet seikkailut vuosien saatossa tehty. Kyllä tää jollain tapaa on jonkin aikakauden loppu, uskollinen ja jo aika paljon elämää nähnyt pikkuauto vaihtuu viimein "aikuisten" autoon. Mä näköjään jotenkin kiinnyn myös autoihin. Tuntuu haikeelta luopua niistä, etenkin tästä yksilöstä. Sillä on kuskattu kissoja, koiria, ystäviä. Käyty jännittävillä ajeluilla ja koettu erinäisiä vikatilanteita. 

Uusi auto on siis ollut hiljaisessa etsinnässä jo jonkin aikaa ja tänään päästiin hieromaan yhdestä autosta kauppoja. Kuinka ollakaan alkuperäinen budjetti tuplaantui matkan varrella, mutta jospa tämä uusikin hankinta olisi meillä sitten seuraavat 11 vuotta. Meille tulee Citroen C4 Picasso. Tila-auto. Koska tulevana keväänä tarttis saada mahtumaan toinenkin turvaistuin auton takapenkille. 

Tästä kaikesta innostuneena tilasin uuden Bola-korun vanhan kolhiutuneen tilalle ja ajattelin tulla kaapista.

Ekat Halloweenit perheen kesken

Meillä ei oo Halloweenista kauheesti perustettu ennen tätä syksyä. Viime perjantaina me kuitenkin pidettiin omat pienet juhlallisuudet - jos niitä nyt siksi voi kutsua. Tätä ei olisi varmaankaan tapahtunut, ellei hoitotäti olisi sairastunut ja perjantain hoitopäiväksi suunnitellut Halloween-naamiaiset siirtyivät toiseen ajankontaan. Nepulle oli kuitenkin hänen toiveestaan ostettu valmiiksi kurpitsapuku, johon hän sitten pukeutui perjantai-iltana, kun päästiin töistä ja hoidosta kotiin. Mulle hän valitsi kaapista mielestääna aiheeseen sopivan t-paidan.

Puoliso oli vaihteeksi töissä aika myöhään, joten ihan vaan tyttöjen kesken tehtiin sitten pientä purtavaa Halloween-teemalla  ja katsottiin jotain mukavaa ohjelmaa yhdessä. Meillä oli pöydässä nakkimuumioita, kummitusbanaaneja, viinirypälematoja (olisin tehnyt niille vielä silmät, mutten heti keksinyt näppärää keinoa ja sit lapsi söikin jo kuormasta), mandariineista tehtyjä minikurpitsoja ja pari kananmunavenettä juustopurjeella. Täytyy sanoa, että meillä oli melko lystiä ruokia laitellessa. Nakkipaketista otettiin ekana ruuantekonakit ja kippistettiin niillä, sitten askarreltiin loput syötävät.

Meillä oli myös tunnelmavalaistus. Puolisokin oli kotiin tullessaan ihmetellyt miksi olkkarin ikkuna näyttää niin oudolta. Me oltiin säädetty verholaudan valot sinisiksi. Samoin keittiössä ja Nepu halusi oman huoneensa pöytälamppuunkin sinisen valon. Näytti tosi hienolta, kun muuten oli hämyisää. Ja sit olikin ilta kruunattu, kun iskä liittyi seuraan nakkimuumioita syömään.