Helppoa tuorepuuroa evääksi

Kun meillä kerran oli niitä punaisia siemeniä, valmistin itselleni aamiaiseksi tuorepuuron, jonka pistelin parempiin suihin kaverinaan granaattiomenan siemeniä ja veriappelsiinia (jes, löysin niitä kaupasta vihdoinkin - niin hyviä!).

Sarjassamme helpoimmat aamupalat

2,5 dl mitä tahansa maitoa (mulla oli 50-50 kookosmaitoa ja mantelimaitoa)

1,5 dl kaurahiutaleita

1 rkl chiasiemeniä

(vaniljaa)

Sekoita ainekset illalla sopivaan astiaan ja anna olla yön yli jääkaapissa. Kannattaa sekoitella pari kertaa ennen sänkyyn kömpimistä. Aamulla puuro on valmista. Puuron päälle voi pilkkoa vaikka hedelmiä tai laittaa pakastimesta marjoja. 

Ja kuten Nepu sanoisi: "Tadaa!"

Maailmani on mullistunut: helppo tapa poistaa granaattiomenan siemenet

Meidän perheessä rakastetaan granaattiomenaa. Tai ainakin ipana ja minä. Granaattiomenan siemenet maistuu meille ihan pelkiltään, jogurtin kaverina, hedelmäsalaatissa ja smoothieissa. Nepu usein pyytää "niitä punaisia siemeniä". 

Ja mikäs siinä, koska granaattiomena on terveellistä: siinä on paljon antioksidantteja ja sillä on ihan tutkimuksissa todettuja terveysvaikutuksia: alentaa mm. veren LDL-kolesterolipitoisuutta, vähentää verisuonten seinämiin kertynyttä plakkia, tukee typpioksidin vaikutusta verenkierrossa, turvaa eturauhasen toimintaa etenkin vanhemmalla iällä sekä heikentää monien bakteerien ja virusten kasvua. 

 
Ennen en ostanut kyseisiä hedelmiä kovin usein, koska se siementen poistaminen oli niin hermoja raastavaa hommaa. Olin ennen käyttänyt metodia, johon tarvitaan kulhollinen vettä. Granaattiomena avataan (tähän on tietty monta tapaa, mutta itse olen leikannut ensin irti "hatun" ja sen jälkeen lohkonut hedelmän neljään osaan) ja vesikulhossa varovasti irroitellaan siemenet yhdestä lohkosta kerrallaan. Tarkoituksena selvitä mahdollisimman vähällä sotkemisella, koska granaattiomenan siemenistä lähtee tosi paljon mehua, kun ne hajoavat. Lisäksi siementen ympärillä oleva valkoinen höttö nousee kätevästi veden pinnalle siementen jäädessä pohjaan. Ajatus on hyvä, mutta toteutus melkoisen työläs.

Eräänä päivänä löysin erilaiset ohjeet siementen poistamiseen. Ja voi kuinka helppoa, nopeaa ja sotkutonta se olikaan! Joku voi tietysti ajatella, että "Daa!", mutta mä ihan oikeesti törmäsin tähän tapaan ekaa kertaa vasta nyt. Homma on todella simppeli ja sen voi tehdä kahdella tapaa.

Ekassa tavassa ei tarvitse veistellä kovinkaan paljoa, vaan hedelmä käännetään kyljelleen ja puolitetaan. Kannattaa tehdä vain viilto kuoreen (siemenet pysyvät ehjinä) ja varovasti irroitella puoliskot toisistaan. Sitten voi varovasti taivutella puolikasta hedelmää niin, että sisus hieman "löystyy".  Tämän jälkeen tarvitaan kulho ja esimerkiksi puukauha. Puolikas granaattiomena otetaan toiselle kämmenelle niin, että siemenet ovat kämmentä vasten. Puukauhalla kopsutellaan kuorta napakasti ympäriinsä ja siemenet tipahtelevat kulhoon.

Toinen tapa vaatii hiukan enemmän veitsen käyttöä, mutta idea on sama kuin ekassakin. Ensin hedelmästä irroitetaan "hattu" ja tehdään viillot siementen välissä näkyvien valkoisten kalvojen kohdalle. Lohkot availlaan varovasti taivuttelemalla ja valkoisen keskiosan voi nypätä irti. Ja taas hedelmä otetaan kämmenelle siemenet alaspäin ja kopistellaan kauhalla (tai minkä vempaimen tähän nyt katsoo sopivaksi).

Nuo lohkothan voisi popsia tuollaisenaankin, jos ei halua irtonaisia siemeniä.

Siemenet pysyy ehjinä, joten sotkua ei aiheudu ja koko hommaan menee alle viisi minuuttia, toisin kuin vesikulhon kanssa pelleillessä. 

Että tadaa! Mullistuiko jonkun muunkin elämä nyt?! :D

Kyllä hänestä heppatyttö tulee

Jospa päättäisin hiljaiselon täältä tähän. Olin hankalan päätöksen edessä, kun mulla oli tarina Nepun seikkailuista päiväkodissa ja heppa-aiheisia kuvia. Ne ei vaan mitenkään sopineet yhteen, joten piti päättää missä järjestyksessä julkaisen mitäkin.

Koska seikkailut päiväkodissa jatkuvat vielä ainakin huomisen, jätän niiden kokemusten perkaamisen toiseen kertaan ja läiskin tänne muutaman tallilla otetun kuvan. 

Siinä ihastellaan Nuppua

Nepu on muutamia kertoja ollut mun mukana Luoteis-Satakunnan Ratsastajat Ry:n hallituksen kokouksessa ja hän on lähtenyt kokoustamaan mielellään, koska aina kokouksen lopuksi on käyty katselemassa ja silittelemässä hevosia ja poneja tallissa. Nepu kertoi kaikille hepoille erikseen "Minulla on ollut sinua ikävä". Kiljuntaa ja kikatusta aiheutti Dolli-poni, joka vahingossa meinasi pistellä poskeensa Nepun lapasen. 

Jotenkin oli hankalaa saada perille, että tallissa ei kuulu pitää kovaa meteliä. Onneks aika nopeesti se riemunkiljahtelu tasaantuu sellaiseksi hauskaksi hihkunnaksi, kun käsi osuu ponin turpaan ja voi vähän silittää. Zilpalla Ponit on kyllä niin tottuneita lapsiin, että ne ei pienestä hätkähdä vaan ovat ennemminkin uteliaita. Se on tietty pikkuihmisten kannalta kiva, uteliaita poneja on hiukan helpompi päästä koskemaan. Jos sitten hiukan kevväämmällä tehtäis Nepun kanssa vierailu tallille ihan vaan ponin rapsuttelua ja ratsastamista varten. 

Ja siinä Kerttu ihmettelee pientä vaaleanpunaista

Musta Rudolf hiukan jännittää

Niin tulee ipana äitiinsä, rakastaa kaikkia eläimiä! Yhtenä iltana hän oli aika liikkis löytäessään keittiön kaapista koiralle ostettuja kuivattuja ankkafileen paloja. "Haluan antaa haukulle", hän sanoi ja samassa jotenkin ilmeestä näki sellasen häivähdyksen pettymyksestä, kun hän muisti, että ei meillä ei ole enää koiraa, jolle herkkuja vois antaa.

Mulle on ollu tosi vaikeeta, kun Hekua ei enää ole. Joulupyhät tais tasottaa sitä tilannetta alkuun aika paljon, ja ehdinkin jo huokasta, että aika yllättävän helposti se kaikki siinä meni. Mutta nyt... Joka päivä ikävöin sitä tassujen rapinaa ja hännän heilutusta, ja on tosi vaikea vieläkin muistaa, että töistä tullessa ei oo kukaan riehumassa oven takana. Kissalapsi silti lohduttaa parhaansa mukaan.

Haasteelliset olosuhteet smoothiekuvauksissa

Valmistin koko perheelle herkkusmoothiet lauantaina. Olin hätäisesti valmistetuista aikaansaannoksistani varsin ylpeä, joten päätin kuvata juomat ja kirjoittaa reseptinkin ylös. Ongelmaksi muodostui kuvauspaikka. Keittiön työtasolle oli räjähtänyt sekä jääkaapin että astiakaapin sisältöä enkä halunnut alkaa raivata sitä. Muualla ongelmaa aiheutti liian vähäinen valo. 

Usein olen kuvannut smoothieannokseni yksinkertaisesti pitäen purkkia kädessäni. Olen napsaissut kuvan puhelimen kameralla valkoista seinää vasten, mikä ei ehkä tuota kaikista kauneinta lopputulosta, mutta siitä saa ihan hyvän mielikuvan valmiista juomasta. Ruokakuvaus voisi olla hauskaa, mutta oikean kameran kaivaminen esille ja lavasteiden kyhääminen siinä kohtaa, kun juoma on jo valmiina... Otan kuitenkin käyttöön vain iPhoneni uskollisen kameran.

Tällä kertaa halusin kuvaan meidän kaikkien purkit enkä vain yhtä. Hetken pohdittuani nostin smoothiet puisen lihalaudan päälle, kiikutin koko komeuden olohuoneen puolelle ja laskin lattialle seinän viereen, että saisin suht siistin vaalean taustan.

Tässä vaiheessa lapseni kiinnostui tietysti puuhistani ja halusi osallistua hommaan änkeämällä minun ja smoothiepurkkien väliin sekä yrittämällä päästä käsiksi omaan pienempään annokseensa. Hän ei olisi malttanut millään odottaa sitä  puolta minuuttia, että saan kuvan otetuksi ja myönnän luvan napata oman juomansa laudan päältä.

Kuvasaldo oli vähäinen, mutta niiden muutaman kuvan sarja aika huvittava. Onnistunutkin otos silti saatiin (vaikka myönnettävä on, että lihalaudan ja juomien värit on ärsyttävästi liian saman sävyiset) ja lapsi sai vihdoin nauttia aamiaisensa.

Making of vol. 1

Making of vol. 2

Valmis.

Suklaa-tyrni kerrossmoothie, n. 1,5l
 

Suklaakerros: 

2,5 jäistä banaania

4 tuoretta taatelia

3-4 tl (raaka)kaakaojauhetta

0,5 dl kookosmaitoa

vettä tarpeen mukaan

 
Tyrnikerros

1/2 appelsiini

2,5 jäistä banaania

5-6 tuoretta taatelia

kourallinen pakastevadelmia

1/2-1 dl tyrnimehua

tilkka kookosmaitoa

 
Valmista eka kerros ja kaada lasiin, huuhtele kannu välillä ja valmista toinen kerros. 

Koristele yli jääneellä appelsiinilla.

Tervetuloa 2015 ja muisteloita vuodelta 2014

Vuosi 2015 on toivotettu tervetulleeksi ja 2014 hyvästelty. Mulle on tosi monena vuodenvaihteena ollut rinnassa sellanen puristava tunne, että taas on yks vuosi takana ja kohta mä jo kuolen. Se on varmaan pitkälti liittynyt myös siihen, että mulle vuoden loppupuolisko on aina ollut henkisesti jotenkin vaikeeta aikaa. En mä oo keksinyt sille kauheesti muita syitä kuin pimeyden. En pidä pimeästä, tuntuu, että se imee musta kaiken energian, joten mua ahdistaa oikeastaan koko ajan. Joskus ahdistuksesta on aiheutunut ihan fyysisiäkin oireita. 

Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että Nepun syntymän jälkeen ahdistusoireet on lieventyneet tosi paljon ja oon pystynyt paremmin nauttimaan joulun ajasta yleensäkin sekä jotenkin rennommin ottamaan vastaan uuden vuoden. Kliseisesti siis olen ilmeisesti lapsen myötä oppinut elämään enemmän hetkessä ja murehtimaan vähemmän menneitä ja tulevia juttuja.

Aioin nopeesti listata tähän muutamia menneeltä vuodelta mieleen painuneita asioita. Mutta ei se ihan niin nopeesti käynytkään, mun piti ihan oikeasti alkaa miettiä mitä kaikkea päättyneenä vuonna oikein tapahtuikaan. Osa asioista kuulostaa ehkä vähäpätöisiltä, mutta ne on kuitenkin syystä tai toisesta jääneet tosi vahvasti mun mieleen.

• Nepu aloitti perhepäivähoidossa ja mä palasin tekemään täysiä työviikkoja kolmipäiväisen työviikon sijaan.
• Innostuin liikkumisesta ihan uudella tavalla löydettyäni Fitness Blenderin.
• Perustin tämän blogin.
• Vietin hauskan viikonlopun ystävän polttareissa. Reissulla majoituin itselleni täysin vieraan ihmisen luo ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä.
• Löysin smoothiet ja banaanijäätelön.
• Vietin monta mukavaa hetkeä Hekun ja koiratreffiporukan (olen huippuonnellinen uusista ystävistä!) kanssa Yyterissä ja metsälenkeillä.
• Kesän kohokohtina arkiset kesäpuuhat perheen kesken ja ehdottomasti perinteinen Pori Jazz -konserttipäivä hyvässä seurassa.
• Leivoin Nepun kanssa ekaa kertaa sekä pullia että joulupipareita.
• Nepu oppi ajamaan potkupyörällä ja harjoitteli myös laskettelua.
• Entinen hoitohevoseni vuosien takaa, Pilven Poika, kuoli juuri vähän ennen 25-vuotissyntymäpäiväänsä.
• Töissä olen ollut mukana keskitetyn palvelupisteen kehittämisessä ja muitakin ihan mielenkiintoisia juttuja on vuoden aikana ollut. 
• Täytin 30 - huhhuh.
• Työpaikka täytti 20 - huhhuh.
• Mua pyydettiin kaasoksi (luulin, ettei tällaista tapahtuis tyyliin ikinä).
• Jouduin hyvästelemään meidän pienen koiran.

Me juhlitiin vuoden vaihtumista aika rauhallisissa merkeissä (lukuunottamatta Nepun koko illan kestänyttä hepulia, mä en tajua mitä ihmettä oli meneillään). Oltiin kutsuttu pari ystävää kylään, syötiin hyvin ja käytiin ulkona katselemassa raketteja ja polttamassa muutamat tähtisadetikut.

Kun ystävät poistuivat iltakymmenen maissa Nepun ollessa täysin valmis petiin, ipanan nukahdettua me otettiin puolison kans mukava asento sohvalla ja kilisteltiin alkavan vuoden kunniaksi yhdellä mun synttärilahjaksi saamista samppanjoista ja samalla kateltiin telkusta Elementarya (Holmes NYC vai mikä hän mahtaa suomeksi olla).

Ei meillä mikään hassumpi vuosi takana oo, vaikka murhettakin siihen tietysti mahtui. Nyt vaan intoa puhkuen kohti uusia juttuja. Odotettavaa on jo tälle vuodelle: Espanjan matka keväällä, toivon mukaan Rukan matka joulukuussa. Oon asettanu taas tavoitteita kunnonkohotukselle. Toivon, että kissalasta kutittaa vähemmän kuin viime vuonna ja että Elvis jatkaa Hekun kuoleman jälkeen taas tavaksi tullutta hengailua sohvan selkänojalla. Nepun kanssa on varmaan paljon hienoja hetkiä luvassa.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!