Meitä on nyt neljä!

Näin ikkäästi taas vierähti reilut pari kuukautta edellisestä postauksesta. Tänä aikana meidän perheestä on tullut nelihenkinen! Ennen pikkumiehen putkahtamista maailmaan aika kului Nepun kanssa kotona äitiyslomaa viettäen. Olihan ne kohtalaisen sietämättömät viimeiset viikot noin niinkuin oman voinnin kannalta, mutta vastapainoksi pojan syntymän jälkeen olo on ollut aika mainio, jos vertaa tilannetta Nepun syntymän jälkeiseen aikaan synnytyskomplikaatioineen ja niistä toipumisineen. Poika on ihana kuin mikä.

Meillä on sujunut hyvin, mutta erona Nepun vauva-aikaan olen huomannut sen, että tämä kaveri on paljon enemmän sylinkipeä. Niinpä sen mukaan sitten elellään. Tokihan tässä on muutenkin tarvinnut hiukan harjoitella arjen pyörittämistä uudella systeemillä. Ainakin mä olen löytänyt moniajosta aivan uusia tasoja...

Aika ajoin harmittaa, kun Nepu joutuu odottamaan vuoroaan, mutta hän on ollut hyvin ymmärtäväinen ja yleisesti ottaenkin on suhtautunut elämänmuutokseen todella hienosti. Toisaalta taas tilaisuuden tullen pyrin antamaan Nepulle täyden huomioni, vaikka kyse olisi vain kahdesta minuutista. Me ollaan siis hanskattu homma täällä kotona aivan hyvin, vaikka puoliso on jo töihinpaluunsa jälkeen ehtinyt tehdä pari työreissua Ruotsiin ja vähän muuallekin ja alkuun jännitin miten kaikki lähtee sujumaan.

Mut mitäpä täs muuta vois, ku suurin piirtein haljeta onnesta. Meillä on ihana keijukaistyttö ja pieni suloinen menninkäispoika. Ja nyt on kesä!

 

Remppaa ja virkkausta

Hengissä edelleen. Eikä tässä edellisestä postauksesta ole juuri mikään muuttunut, työt tosin ovat loppuneet. Huusholli kuitenkin on edelleen hyrskyn myrskyn sekä väsy on ja pysyy.

Nepun uutta huonetta vasta tapetoidaan ja Ikeareissu odottaa (onneksi se on edessä jo tulevana sunnuntaina). Vähän on homma venähtänyt, mutta kaipa tää tästä joskus valmistuu. Viikko sitten saatiin kannettua muutama sylillinen kamaa lähetyskirpparille, kun kyllästyttiin kauppaamaan niitä torissa ja vaihtoringeissä. Olen tilaillut Nepulle kivoja sisustustarroja ja sitten sattumalta löydettiin eräällä kauppareissulla pinkki kimaltava verho hänelle uuden huoneensa ikkunaan.

Tässä kotosalla kun on ollut aikaa - ja vähän pakkokin - istuskella, olen aloittanut pari virkkausprojektia. Tietysti yhtä aikaa, ettei käy yksitoikkoiseksi. Olen virkannut viimeksi varmaan yläasteella, mutta aika hyvin nuo työt on lähteneet etenemään. Löysin ohjeita enimmäkseen englanniksi, kun kerran etsin ideioita Pinterestistä. Niiden suomentaminen oli vähän haasteellista, kun en muistanut virkkaussanastoa enää suomeksikaan. Mutta, kyl se siit sit!

Toista, vauvan turvakaukalon päälle ajateltua vilttiä jouduin kyllä aloittamaan kolmesti, että se lähti muotoutumaan oikein. Aina oli joku silmukoiden määrä väärin. Kunhan viltti alkaa valmistua, taidan käydä äidin nappilaarilla valikoimassa pari isoa nättiä nappia, jotta saan lenkit kaukalon kahvaa varten tehdyksi. Nepun merenneidon pyrstöä muistuttavan viltin osalta laskutoimitukset meni sentään kerrasta oikein, oli vissiin riittävän hyvä ohje. En malttaisi odottaa viltin valmistumista, mutta vielä on liki viitisenkymmentä kerrosta jäljellä ennen kuin pääsee edes pyrstöosaan asti.

Jos inspistä näiden vilttien jälkeen riittää, voinkin varmaan siirtyä amigurumeihin.

Kyllä, olen hengissä!

Kuinka ollakaan, olen jälleen havahtunut siihen, että edellisestä postauksesta on kulunut aikaa jo vaikka kuinka kauan. Sopivia aiheita on kyllä vilissyt mielessä, mutta yksinkertaisesti aika ja energia ei ole riittänyt enää tänne asti. Töissä pitää kiirettä, kotona on kaikki hyrskyn myrskyn ja kaupanpäällisiksi väsyttää aivan tajuttomasti koko ajan.

Selailin puhelimesta ottamiani kuvia ja näköjään elämäni on viime aikoina keskittynyt hyvin vahvasti syömiseen (ylläri). Puhelin on piukassa kuvia nauttimistani aterioista. Kumma tapa kuvata ruoka-annoksia, vaikka kuvat eivät kovinkaan usein edes päädy mihinkään.

Onneksi en ole kuvannut ihan pelkkää sapuskaa vaan löytyi kamerarullasta sentään muun muassa muutamia kuvia Nepusta hiihtokoulussa ja luistelemassa, perheen yhteisistä seikkailuista Kallossa ja Yyterissä sekä mun parista väritysprojektista (koska sain joululahjaksi puolisoltani 120 Faber-Castellin Polychromos-puuvärikynää). Että pitemmittä puheitta lataan tähän vain kuvia näppiksen säästämiseksi:

Eka kuva väritettynä uusilla puuväreillä.

Toinen väritysprojekti alkumetreillä.

Aamupalaa: jogurttia, banaania, luumuja, pähkinöitä.

Salaattia: vihreää, kurkkua, omenaa, viinirypäleitä, sinihomejuustoa ja kananmunaa öljyllä ja mustapippurilla.

Ahh, mustikkasmoothiet mantelivoilla aamiaiseksi. Mulle ja puolisolle.

Laskiaispulloa tulollaan ja valmiina.

Päivällinen jämistä, munakas toimii aina.

Smoothie, kun vain muistaisin minkä makuinen. 

Kaalisalaattia valmistelemassa Nepun kanssa.

Kallossa.

Kallossa.

Miniwerneri-hiihtokoulussa viimeisenä kurssipäivänä.

Ekaa kertaa luistimilla, tuosta se lähti sujumaan vallankin mainiosti.

Kisulasit päässä pulkkaretkellä, mun tyttö <3