Mä todellakin toivon, että meidän perheen sairastelukierrei alkais olla pikkuhiljaa ohi. Kun Nepun kuume viimein luovutti, siirtyi se sitten minuun. Keuhkoputkentulehduskin tuli. Nyt on enää yskää jäljellä meillä molemmilla.
Koska oltiin jo lähes tervehdytty, uskallettiin lähteä eilen Leineperin Ruukin pääsiäismarkkinoille. Sää oli kaunis, mutta aivan törkeän kylmä. Villapaidasta ja toppatakista huolimatta oli vilu eikä me sitten kovin pitkään reissussa viihdytty. Lapsi näki toivomansa alpakat ja muutamassa puodissa piipahdettiin.
Ruukin alue oli tosi kivan näköinen kevätauringon paisteessa. Musta ja valkoinen alpakka pistelivät heinää pienessä aitauksessa ja aitauksen reunoilla keikkui yksi jos toinenkin lapsi. Tänään lehdessä lukikin, että ruukilla yritetään kesälläkin järjestää etenkin lapsiperheille sopivaa toimintaa. Jäädään innolla odottelemaan, kesällä ehkä tarkenis paremmin!
Kevätaurinko piristää jo tosi paljon. Me vaan sairastettiin ne ihanat lämpimämmät päivät. Nyt tuleekin räntää vaakasuoraan. Espanjaan lähtöä odotellaan jo malttamattomina, pari viikkoa vielä. Mulla on vielä passikin uusimatta, koska sairastelu. Olin ajoissa tehnyt hakemuksen ja varannut ajan poliisilaitokselle, mutta en sitten päässytkään mihinkään kuumeisen lapsen kanssa, kun ei ollut hoitoapuakaan käsillä. Varasin tietysti heti uuden ajan, mutta se meni heti pari viikkoa pidemmälle. Perjantaina uus yritys ja pikapassi tilaukseen. Kerrankin olin muuten semityytyväinen passikuvaan!
Mitenkä sitä muuten viettäis viikkoa lapsen kans keskenään kuin olemalla kipeenä? Oli kaikkia mukavia suunnitelmia kuluvalle viikolle, kun puoliso on hiihtoreissullaan, mutta Nepu otti ja tuli kuumeeseen kuten viime vuonnakin. Tänään taas mulla silmiä särkee ja nenä vuotaa, eli tää lenssu alkaa jo kolmatta kertaa uudelleen. Voi miten kiva. Sairastelun lisäks oon nukkunut koko viikon tosi huonosti, joten ei oo kovinkaan juhlava olo enää tässä vaiheessa.
Alkoi olla aika mökkihöperö olo, kun olin ollut useamman päivän kaksin 2,5-vuotiaan kanssa. Vaikka meillä onkin ollut varsin hedelmällisiä keskusteluja Nepun kanssa, oli aika piristävää jutustella työkavereiden kans aamukahvipöydässä tänä aamuna. Ja vaikka kotona oleminen olikin nyt koostunut enemmän sohvalla makoilusta, oli se silti jotenkin väsyttävää, kun toinen on kipeänä. Mitataan kuumetta, otetaan lääkettä, yritetään keksiä mikä syötävä ja juotava maistuisi ja sitten katotaan Mimiä ja Kukua ja Rasmus Nallea kolmannenkymmenennen kerran putkeen. Pirteämpinä hetkinä Nepu ampaisi sohvalta ja huusi "Äiti! Nyt pompitaan!" ja mä en olis millään jaksanut.
Eilen mun vanhemmat poikkes meillä, että pääsin kauppaan täydentämään hedelmä- ja vihannesvarastoja. Tuntui huippuhyvältä vetää raitista ilmaa keuhkoihin, kun pääsin ovesta ulos. En ollut käynyt ulkonakaan maanantain jälkeen. Samoin tänään aamulla pieni pakkanen tuntui aika virkistävältä. Ehkä elämä kohta voittaa. Ainakin puoliso tulee kotiin sunnuntai-iltana.
