No mutta kun ruoka on niin hyvää

Helatorstaina oli ähky äidin ruokapatojen äärellä. Äiti oli valmistanut osso bucoa valtavan sammiollisen. Siis todellakin valtavan. 

  

Perinteisesti kokki ite oli kauheen kriittinen valmistamastaan ruuasta, siis lihasta varsinkin, mutta muulle väelle uppos ilman mutinoita. Risotto milanese lisukkeena oli ihan perfetto. Ja isä oli tehnyt taas niin herkullista salaattia. Olen jopa vähän kade sen salaatintekotaidosta, ikinä ei ite tehdystä tuu yhtä hyvää ku mitä isän tekemät on. En ollu hetkeen syönyt niin paljoa lihaa kerralla kuin eilen popsin. Oli hieno tunne, kun se oikein jysähti vatsanpohjaan ruuan jälkeen. 

Sitten: me tehtiin tilaus ruohonjuuri.fi –verkkokaupasta, noudettiin paketti postista keskiviikkona. Ollaan tykätty papuja hauduttaa tolla padalla, mutta ainakin tän kylän marketeissa tuntuu kuivattujen papujen valikoima olevan melko onneton. Postipaketin toimituskulut oli kohtuulliset 4,90e ja jokanen tuote paketissa oli kääritty söpösti sanomalehteen. Paketti tuli vielä ihan supernopeesti perille. Ja niin kauheesti jäi mielenkiintosia tuotteita vielä hankkimatta, et ehkä pitää tehdä tilauksia jatkossaki.

Lapsi tietysti tykkäs sanomalehtien repimisestä kaikista eniten ja tuumas niitä kääröjä availlessaan, että "oho, oho!" kun niistä tuli esiin mielenkiintosia pussukoita. Sotku availuepisodin jälkeen oli aika valtava, mut sanomalehdet sai onneks laittaa takansytykkeiksi.

Loppuun vielä banaanijätskiresepti, koska se on ihan uutta herkkua meidän perheessä:

Viipaloi banaani tai pari ja laita vähintään muutamaksi tunniksi pakastimeen.

Surauta jäiset banaaniviipaleet blenderillä/sauvasekoittimella/vastaavalla sileäksi pehmikseksi.

Mausta vaikka vaniljalla, suklaalla tai (työkaverin vinkki) maapähkinävoilla.

Ton helpommaks ei herkuttelu mene!

Pienissä kekkereissä

Olin kuulkaa oikein iltaa viettämässä viime perjantaina. Hupaisimmat kemut aikoihin tietenkin, koska siellä oli house full of Elinar people.

Pyöräilin vajaa 10km matkan perille, kun oli niin komia keli ja kaikkee. Lämpömittari näytti +30 astetta. Olin letittäny hiukset (ettei pyöräilykypärä pilaa kampausta) ja pukenu päälle ihanaisen hellemekkoni. Oli sitten parhaimpia ideoitani ikinä pyöräillä maksimekossa. Se oli sitkeesti menossa pyörän pinnojen väliin ja lepatti vähän liiankin ilosesti tuulen mukana. Sitä jupinan määrää matkalla, hehe.

Kuumalla terassilla istuessa mekko olikin jo ihan omiaan. Siinä me porukalla istuskeltiin ja vartoiltiin grillimestarin valmistamaa herkkua. Meille tarjoiltiin grillattua lohta, uusia perunoita ja salaattia. Jälkkäriks M&M'sejä. Onneks istuin just sen karkkikipan vieres...

Ruokailun jälkeen alkoki sitte illan hupiosuus: TANSSIT! Eli siis pelattiin Xboxin Kinectillä Just Dancea. Siellä ne nörtit heilui rivissä telkkarin ääressä toisiaan tönien ja hillittömästi hihittäen. Saatiin firman someen vallan hauskaa materiaalia, sääli että jäätte siitä paitsi.

Oikeesti illanvietot työkavereiden kans on mun ehdottomii suosikkeja. Ei paljon parempaa porukkaa olekaan!

Vaatteita, vaatteita

Voi jukra. Nepu sai eilen uuden uikkarin. Tai kolme. Pph:lla on tänään työntasausvapaa ja Nepu meni aamulla mun äidille hoitoon. Suunnitteilla on huippukiva päivä: pihapiknik, treffit kaverin kanssa ja allaspartyt! Siellä odotti pieni lasten uima-allas jo pihalla, kun aamulla mentiin.

Äiti kyseli toissapäivänä, et mahtuuko Nepun viime kesän uikkari vielä päälle. Epäilin vähän, kun se oli aika jämpti jo puoli vuotta sitte. Eilen soikin sitte puhelin kesken työpäivän ja äiti siellä kyseli, että ehtisinkö hakee Nepulle uikkarin sovitukseen. Kohta selvis, että sen yhden uikkarin lisäksi äidin mukaan oli jotenkin kummasti tarttunut kaksi muutakin uikkaria, kolmet sukat, kesähattu, housut ja kaks paitaa... Kotona sovitettiin hihallista uikkaria ja kahden muun uimapuvun sovittamisesta ei sitten tullutkaan mitään, kun se eka oli niin hieno ettei sitä voinut riisua päältä. Typy tepasteli peilin edessä ja hoki "hiano, hiano".

Meidän pitäis Nepulle käydä ostamassa vielä kunnon sandaalit ja uus lippis, kun viime kesän lakit oli käyny vähän pieniks. Jospa sitä ähräis itsensä keskustaan vaikka huomenna aamupäivällä, kun puoliso aikoo lähteä polkemaan metsikköön. Vois käydä vaikka jätskibaari Vohvelissa herkuttelemassa samalla reissulla, sillai tyttöjen kesken. 

Hupaisaa muuten, että etukäteen aina miettii, miten mukavaa ja rentouttavaa on äidin ja tyttären yhteinen retki kaupunkiin tai kauppaan tai mihin ny ikinäkään, ja lopulta se on aina semmosta yhtä ihmeellistä härdelliä. Rentouttavaa, indeed! Mutta yleensä lapsi nauttii ja se lienee pääasia.

Mäkin sain muuten eilen vaatepaketin. Se oli se hääpäivälahja. Pihisin innosta, kun avasin vaatepussukoita, vaik tiesin mitä niissä on. Ne vaan näytti vielä tuhat kertaa paremmalta kuin nettikaupan kuvissa. KT-varastoa on kartutettu taas. Siinä ois Kari Traa Sissel Tee, Ivrig F/Z Hood ja Svalestjert Tights. Kyllä on niin viimisen päälle viilattuja urheiluvaatteita, että moro. Tekstiiliurheilija hykertelee!!

Puolison paketti matkustaa yhä jossain, vaikka odotin sitä saapuvaks jo vähän aiemmin. Toivottavasti saapuu pian, koska se pitää kans vielä tullata. Se pitkittää perille saapumista entisestään. 

P.S. Olen myös Instagramissa mikäli jotakuta kiinnostaa kurkistella kuvia.

Back in business

Kun on kerran kesä, aattelin, että on aivan huippua treenailla iltasin, ilman hieman viilettyä omassa pihassa. Nyt, kun siis on flunssa jo täysin selätetty. Sunnuntai-iltana marssin intoa täynnä ulos ja ryhdyin hommiin. Alotin varovasti, etten heti revi liikaa.

Sitten tulikin ötökät. Hyttyset, mäkäräiset ja muut. Tunki itseään ihan joka paikkaan. Mulla meinas niin palaa käpy ja keskittyminen meni osittain ylimääräseen huitomiseen. Venyttelyosaston huolehdin sisällä, ei olis hermo kestäny muuten. Pitääkö ny sitte siirtyy aikasen aamun harjotteluun, että säästyy syödyksi tulemiselta? Ei mua huvita herätä.

Eilen olin ötököitä paossa sit ihan vaan sisällä. Heiluttelin käsipainoja. Sisuunnuin, kun en oo aikeista huolimatta saanut aikaseks ostaa itelleni pienempiä käsipainoja, puolisolla on 5-kiloset vaan. Mietin sitten, et miksen muka vois niitä viiden kilon painoja käyttää. Emmä ny mikää hyttynen oo. Jos tarviin kevyempii ni käytän vaikka vesipulloja. Otinkin sellaset varalle eikä niitä ihan kauheesti tarvittu, HAH! Strong is the new skinny - vai miten se meni.

Elvis-kissa tuli ihan lähelle ihmettelemään, et mitä mä niiden painojen kanssa oikein teen. Se kierteli ja kaarteli siinä ympärillä, pysähty välillä suorastaan tuijottamaan ja välillä yritti puskea mua tai painoja. Ehkä sitäkin on purru urheilukärpäne, kuka tietää.

Se on kesä ny

KESÄ! LÄMMIN! VIHREYS! KESÄ! JEE!

Voi miten hieno viikonloppu meillä olikaan! Säät suosi ja tehtiin kaikkea kivaa. Ja mikä fiilis, kun ei tarvii pukee niin hirveesti päälle ulos lähtiessä. Ulos lähtemisestä tulee taas helppoa ja nopeaa, heh. Pihlajaankin oli ilmestyny lehdet perjantain aikana ja pihasta on muutenkin tullut jo aika vihree. 

Me käytiin eilen Pelle Hermannin puistossa. Mä toivoin, että Kirjurinluodolla olis ollu jo eläimiä, mutta ei ollu. Kai yöt on vielä sen verran viileitä. Mutta leikkipuisto toimi myös, siellä mun pieni pyörremyrskyni viiletti villisti puoltoista tuntia. 

Mulla oli niin hirvee hiki, kun viiletin Nepun perässä pitkin puistoa ja kiipeilin laivassa. Nepu oli niin tohkeissaan ettei ehtiny eteensä katsoo. Kerran hän juoksi päin sellasta keinualueen ympärillä ollutta aitaa ja tuumas "ohhoh" keräillessään itseään maasta. Nyt alkaa olla sit varmaan sitä aikaa, kun on kädet ja polvet verillä kompurointien jäljiltä.

Karuselli oli suosikki. Muut lapset tuli ja meni, kun Nepu vaan istu kirahvin selässä ja komensi "issää, issääää!" keinuttaen kirahville enemmän vauhtia.

Illemmalla omassa pihassa kasteltiin sit vielä ahkerasti voikukkia ja tehtiin niistä soppaa. Verestin siinä itekin vanhoja hiekkalaatikkomuistoja, kun tehtiin voikukan varsista makaroneja.

Kesäkukkia me voitais Nepun kanssa istuttaa, kunhan ehditään niitä jossain välissä ostamaan. Hän on niin kauheen kiinnostunu kukista ja kastelukannuista. Kuin ihanat olis pienet puutarhahanskat ja omat puutarhavälineet?

P.S. Kissalapsi piileksi illalla puukorissa, tais luulla, ettei kukaan huomaa mitään.

 

Hyvää hääpäivää!

Tänään on päivä, kun me ollaan oltu viis vuotta naimisissa. VIIS. Mun piti toivottaa hyvää hääpäivää armaalle puolisolleni heti aamulla, mutta huonosti nukutun yön jälkeen oltiin molemmat niin pihalla, et muistettiin koko hääpäivä vasta autossa matkalla töihin. Nepu siis ilahdutti meitä parin tunnin lörpöttelyllä siinä klo 03-05.

Hääpäivään palatakseni: kamalan nopeesti aika menee. Piti oikein googlettaa turhanpäivästä nippelitietoa, eli että kyseessä on puuhääpäivä. Seitsemän vuotta yhdessä, viis naimisissa, huh! Viis vuotta sitten tähän aikaan istuin kampaajalla kammattavana aika epätodellisin fiiliksin. Sää oli aika paljon kauniimpi kuin tänään.

Yks päivä istuin Nepun kans olkkarin lattialla kirjahyllyn vieressä, kun hän tutki hyllyjen sisältöä. Bongasin hyllystä pitkästä aikaa mun polttarikirjan ja häiden vieraskirjan. Aloin oikein pohtia tätä ajan kulumista. Me tavattiin ekan kerran puolison kanssa perjantaina 16.6.2006. Mä muistan päivän niin hyvin, koska se oli mun eka työharjottelupäivä Elinarissa ja jännitin aivan hulluna.

Mutta niin vaan tulee kahdeksan vuotta täyteen samas firmas tänä kesänä. KAHDEKSAN. Vaikka toisaalta tuntuu, että vasta kirjotin ylioppilaaksi ja kävin Citymarketissa tiskaamassa ja pesemässä lihamyllyjä ja vannesahoja. Se oli hei kymmenen vuotta sitten se! Yhteinen kotikin me ostettiin jo kuus vuotta sitten. Ja mä täytän tänä vuonna 30. Apua.

Elämä meillä on suht seesteistä. Ollaan paljon yhdessä. Samassa työpaikassa oleminenkaan ei oo ollut ongelma, vaikka monet on kyselly, että eikö se yhtään ärsytä. Ei. Ei, vaikka me kuljetaan 99% työmatkoista yhdessä ja syödään 99% lounaistakin yhdessä. Toisaalta taas yhteisiä projekteja ei juuri ole ja muutenkin työnkuvat ja osaamisalue eroaa toisistaan. Ja oikeastaan on tosi helpottavaa puhua mieltä kaihertavista työasioista ihmisen kans, joka tietää mistä on kyse. Eikä se työasioiden puiminen kotona muutenkaan välttämättä pahasta oo, joskus viinilasillisen ääressä saattaa kehittyä aika lennokkaitakin ideoita!

Mä mietin pitkään, millä ilahduttaisin puolisoa hääpäivänä. Ei meillä oo ollu tapana mitenkään erityisen paljon hääpäivää juhlistaa, mutta jotain pieniä lahjoja on vaihdettu puolin ja toisin. Tilasin lahjan vasta toissapäivänä, joten täksi päiväksi se ei ehdi, mutta ehkä se ei haittaa. Toivon osuneeni lahjan valinnassa oikeaan, paljastan sitte myöhemmin mitä paketista tuli. Mä tiedän mitä saan lahjaks, koska valikoin tuotteet ite. Niitäkään posti ei oo vielä tuonut perille, mut ehkäpä ens viikolla.

Täksi illaksi ehkä ostetaan pussi karkkia ja syödään sen lisäks iltapalaks tummaa suklaata ja mansikoita. Hurjat kemut!

Älkää nyt silti luulko, ettei puoliso ärsytä mua koskaan. Kyllä se ärsyttää, välillä niin paljon, että tekis mieli riistää hiukset päästä. Se kylvää pikkutilpehööriä talon kaikille vapaille pinnoille eikä muista laittaa vaatteitaan kaappiin. Se alottaa kaikenlaisia projekteja, jotka usein jää puolitiehen. Mut se on pientä, vaikka se joskus aika suuresti rasittaakin. Aika monesti ne ärsytykset ainakin tätä nykyä unohtuu, kun Nepu vie meidän molempien huomion kotona niin tehokkaasti. Ei me koko perheen vapaina iltoina juuri muuta ehditä ku leikkiä porukalla ja sit me puolison kans taivastellaan miten hellunen ipana meillä on.

Lohtu

Vielä hiukan äitienpäivätunnelmissa katsoin äsken tämän muutama päivä sitten julkaistun videon (jälkijunassa, kuten yleensä), jolla kerätään rahaa uudelle lastensairaalalle.  

Sen nimi on Lohtu ja siinä esiintyy monta suomalaista artistia. Aika tavalla sain taistella, että silmäkulmaan kirpos vaan ne pari kyyneltä. Sen lisäks, että mieleen tuli oma rakas tyttö, tulvahteli vuosien takaa esiin kasapäin muistoja edesmenneestä pikkusiskosta.

Äitienpäivä

Aamulla heräsin sängyn vierestä kuuluvaan iloiseen jutusteluun 7:30. Nepu muisti, että edellisenä iltana isi leipoi kakkua ja hänelle luvattiin, että seuraavana päivänä sitä sit syödään. Hän pyysikin pontevasti kakkua ennen ku oli ehtinyt edes sängystä nousta.

Puoliso loihti aamupalaa parhaansa mukaan samalla, kun Nepu järjesti ohjelmaa omilla hääräilyillään. Mä sain vielä torkkua kaikessa rauhassa. 

Aamupäivä kului sisäleikeissä ja lounaaksi syötiin pizzaa. Koko perhe painui ruokalevolle ruuan jälkeen. Tuntui niin kovin mukavalta heittäytyä oikoseks sohvalle ja venua ja vanua kaikessa rauhassa. 

Nepun herättyä päiväunilta koitti odotetun kakun aika. Puoliso oli leiponut pitkään ja hartaasti mun toivekakkua ja olihan se nyt ihan huippuhyvää. Kylkeen vielä kuppi kahvia, niin johan oli rouva onnellinen. Kakku vaan on koostumukseltaan niin tymäkkää (sisälsihän se sentään mm. puoli kiloa suklaata ja 4dl kermaa...), että ei sitä kovin isoa palaa voinut kerralla syödä, vaikka mieli olisi tehnytkin. Nepullekin tuli kakkukiintiö täyteen muutaman lusikallisen jälkeen.

Kakun nauttimisen jälkeen lähdettiin mun mummua tapaamaan. Matkalla poikettiin kukkakaupassa ja Nepu oli ihan onnesta soikeana, kun oli "paijjo kukkia" ja luonnollisesti hän olis halunnut pidellä kaikkia (ja mä olisin halunnu ostaa omaan pihaan vaikka mitä).  Omaa äitiäni onnittelin tekstiviestitse Lontooseen ja puoliso pirautti omalle äidilleen, jota käytiin tervehtimässä jo viime viikonloppuna.

Hyyyvin myöhäiseksi päivälliseksi meillä syötiin noutoruokaa. Nepalilaisravintola Yak&Yetistä haettua, herkullista Mix Shirazia, joka on marinoitua kananrintaa ja lampaan sisäfileetä kermaisessa inkivääri-chili-sipuli-paprika-kastikkeessa. Lisukkeena riisiä, naanleipää ja raitaa. Ja kyytipojaksi lasi punaviiniä. Voi, se oli niin hyvää!

Ai niin, sain mä äitienpäivälahjankin. Paketti tuli vaan jo vähän etukäteen. Siellä oli Haglöfsin Ardent Q shortsit maastopyöräilyyn. Arvatkaa oliko pinkit? 

*niist*

Mulla on ihan järkky flunssa ja yskä. Kestäny jo yli viikon. Korpee aivan sikana. Luulin ensin pääseväni pelkällä kurkkukivulla ja yskällä, mutta kun sitä oli kestäny puolisen viikkoa, iski siihen päälle vielä kunnon räkätauti. Eikä kumpainenkaan noista vaan näköjään mene ohi. Kaikki suunnitelmat pielessä.

Ensinnäkin mun piti osallistua huomenna aamulla kaverin hevosella valmennukseen. Olin odottanu sitä aika paljon, kun edellisen mahdollisuuden tullessa en saanu aikataulujani sovitettua. Mut en mä tässä kunnossa voi mihinkään valkkuun mennä. Ja jos meen, en varmaan parane ikinä.

Toisekseen mul on ollu aivan hillittömät poltteet päästä treenaamaan. Täs on ny 1,5 viikkoa menny uuden ateriasuunnitelman mukaan, mutta mun tarkotuksenani oli ruokailuihin yhdistää vähän suunnitelmallisempi harjottelu. En oo voinu tehdä mitään, koska oon ollu vaan kipeenä. Tiedän kyllä, et ei se harjottelu yhteen flunssaan kaadu, mutta mä tiedän senkin, että parin viikon lepäilyn jälkeen alottaminen on aina vaikeeta.

Parantumista odotellessa nautin sitten vaan ruuista ja vinkkaan kiinnostuneille ihan yltiöherkullisen aamupalareseptin:

1-2dl keitettyä kvinoaa
1-2dl maitoa (tai mantelimaitoa)
1 keskikokoinen banaani
kanelia
vaniljaa

Kvinoa keitetään ohjeiden mukaan (voi keittää jo vaikka edellisenä päivänä). Kvinoan päälle pilkotaan banaani, ripotellaan mausteeksi kanelia ja vaniljaa ja lisätään vielä maito. Nautitaan kuten murot. Hyvää!

Eläimiä (ja pöllövauvoja) kamerassa

Muistin pitkästä aikaa kalasääksien pesäkameran. Seurailin sitä vuosi-pari sitten aika aktiivisesti, silloin pesää asuttanut sääskipariskunta eleli vaikeita aikoja. Vaikka sääkset pariutuvat loppuelämäksi, oli sen lintupariskunnan väliin tullut toinen naaras ja silloin pesässä ollut muna jäi hautomatta eikä poikasta koskaan tullut. Nyt on pesä ollut tyhjillään joka kerta, kun oon kameraa kurkkinut. Mutta kai mä jossain kohtaa tirpat siellä bongaan.

Jos muutkin pesäkamerat jotakuta kiinnostaa, niin yksi kamera kuvaa pöllön pesää, jossa on (mikäli laskin oikein) neljä vavvaakin. Ja yksi kamera on suunnattu kohti karhun kotia. Karhuakaan en oo vielä onnistunut kuvassa näkemään, mutta liikuksii siellä kaikenlaisia muitakin otuksia.

Huvinsa kullakin, eiköstä juu?

Ruuasta ja ruuan vierestä

Vappu tuli ja meni varsin rauhallisissa merkeissä. Vapunpäivänä käytiin vappupallo-ostoksilla. Onneks myyjän nipusta löytyi Hello Kitty -pallo. Sää oli kaupungilla maleksimiseen liian kylmä, kuten perusvappuna yleensä, joten pallohankinnan lisäksi ei paljon turhia kaupungilla pyöritty. Illalla meillä poikkesi vieraita.  

Muuten viikonloppu koostui mitä suurimmassa määrin ruuanlaitosta (siitä lisää hetikohta), mutta ehdittiin me onneks vähän muutakin. Nepu pääsi mm. puhaltelemaan saippuakuplia ja tekemään pihahommia omalla pienellä haravalla. Hän testaili potkupyöräänsä pihassa. Kyläiltiin myös puolison vanhempien luona. Eläimet nautti aurinkoisesta säästä.

Heku löysi omenapuun alta maasta jonkun herkullisen hajun, jonka päälle se heittäytyi piehtaroimaan ja kissalapsi tarkkaili naapurin pihaa tarhassa. Elvis veti hirsiä sisällä, kuten sillä iltapäivisin on tapana.

Uuden ateriarytmin noudattaminen (popsin tässä jo päivän ekaa välipalaa) ja viikon ruokalistojen sisäistäminen tosiaan vaatii vielä pientä totuttelua ja aivojen uudelleenohjelmointia. Tiskiä tulee kamalasti ja jatkuvasti sais olla syömässä - tai siltä ainakin tuntuu.

Vaihtelu meidän tavalliseen ruokalistaan on ollut silti tosi tervetullutta. Ruuanlaittokin kiinnostaa ihan eri tavalla, kun ei vaan aina palaa takas niihin perusruokiin, joita tulee tehtyä kun ei vaan jaksa keksiä uutta. Tai kehittää jotain piristystä niihin vanhoihin. Esim. eilen illalla keitin puuroa täksi aamuksi. Se tavallinen malli olis ollut rasvattomaan maitoon keitetty ja kevyesti suolalla maustettu kaurapuuro. Siitä tuli kuitenkin mantelimaitoon keitetty ja maapähkinävoilla maustettu versio, johon aamulla vielä viipaloitiin päälle banaania. Virkistävää!

Viikonloppuna valmistin myös elämäni ensimmäiset uppomunat. En oo aiemmin uskaltautunut kokeilemaan, mutta nyt ilmeisesti aika oli oikea. Ei niistä ekan kierroksen munistakaan ihan huonoja tullut, mutta sunnuntaiaamun aamiaiseen kuuluneet munat onnistuivat kyllä lähes täydellisesti!

Sitten vielä tämän aamun tunnelmia. Nepu oli "salakuljettanut" soraa hiekkaämpärissä sisälle ja tänään aamulla lähtöä tehdessä ehti jo livahtaa niillä leikkimään. Lapsi on luova, joten lopputulos näytti tällä kertaa tällaiselta...