Hyvää hääpäivää!

Tänään on päivä, kun me ollaan oltu viis vuotta naimisissa. VIIS. Mun piti toivottaa hyvää hääpäivää armaalle puolisolleni heti aamulla, mutta huonosti nukutun yön jälkeen oltiin molemmat niin pihalla, et muistettiin koko hääpäivä vasta autossa matkalla töihin. Nepu siis ilahdutti meitä parin tunnin lörpöttelyllä siinä klo 03-05.

Hääpäivään palatakseni: kamalan nopeesti aika menee. Piti oikein googlettaa turhanpäivästä nippelitietoa, eli että kyseessä on puuhääpäivä. Seitsemän vuotta yhdessä, viis naimisissa, huh! Viis vuotta sitten tähän aikaan istuin kampaajalla kammattavana aika epätodellisin fiiliksin. Sää oli aika paljon kauniimpi kuin tänään.

Yks päivä istuin Nepun kans olkkarin lattialla kirjahyllyn vieressä, kun hän tutki hyllyjen sisältöä. Bongasin hyllystä pitkästä aikaa mun polttarikirjan ja häiden vieraskirjan. Aloin oikein pohtia tätä ajan kulumista. Me tavattiin ekan kerran puolison kanssa perjantaina 16.6.2006. Mä muistan päivän niin hyvin, koska se oli mun eka työharjottelupäivä Elinarissa ja jännitin aivan hulluna.

Mutta niin vaan tulee kahdeksan vuotta täyteen samas firmas tänä kesänä. KAHDEKSAN. Vaikka toisaalta tuntuu, että vasta kirjotin ylioppilaaksi ja kävin Citymarketissa tiskaamassa ja pesemässä lihamyllyjä ja vannesahoja. Se oli hei kymmenen vuotta sitten se! Yhteinen kotikin me ostettiin jo kuus vuotta sitten. Ja mä täytän tänä vuonna 30. Apua.

Elämä meillä on suht seesteistä. Ollaan paljon yhdessä. Samassa työpaikassa oleminenkaan ei oo ollut ongelma, vaikka monet on kyselly, että eikö se yhtään ärsytä. Ei. Ei, vaikka me kuljetaan 99% työmatkoista yhdessä ja syödään 99% lounaistakin yhdessä. Toisaalta taas yhteisiä projekteja ei juuri ole ja muutenkin työnkuvat ja osaamisalue eroaa toisistaan. Ja oikeastaan on tosi helpottavaa puhua mieltä kaihertavista työasioista ihmisen kans, joka tietää mistä on kyse. Eikä se työasioiden puiminen kotona muutenkaan välttämättä pahasta oo, joskus viinilasillisen ääressä saattaa kehittyä aika lennokkaitakin ideoita!

Mä mietin pitkään, millä ilahduttaisin puolisoa hääpäivänä. Ei meillä oo ollu tapana mitenkään erityisen paljon hääpäivää juhlistaa, mutta jotain pieniä lahjoja on vaihdettu puolin ja toisin. Tilasin lahjan vasta toissapäivänä, joten täksi päiväksi se ei ehdi, mutta ehkä se ei haittaa. Toivon osuneeni lahjan valinnassa oikeaan, paljastan sitte myöhemmin mitä paketista tuli. Mä tiedän mitä saan lahjaks, koska valikoin tuotteet ite. Niitäkään posti ei oo vielä tuonut perille, mut ehkäpä ens viikolla.

Täksi illaksi ehkä ostetaan pussi karkkia ja syödään sen lisäks iltapalaks tummaa suklaata ja mansikoita. Hurjat kemut!

Älkää nyt silti luulko, ettei puoliso ärsytä mua koskaan. Kyllä se ärsyttää, välillä niin paljon, että tekis mieli riistää hiukset päästä. Se kylvää pikkutilpehööriä talon kaikille vapaille pinnoille eikä muista laittaa vaatteitaan kaappiin. Se alottaa kaikenlaisia projekteja, jotka usein jää puolitiehen. Mut se on pientä, vaikka se joskus aika suuresti rasittaakin. Aika monesti ne ärsytykset ainakin tätä nykyä unohtuu, kun Nepu vie meidän molempien huomion kotona niin tehokkaasti. Ei me koko perheen vapaina iltoina juuri muuta ehditä ku leikkiä porukalla ja sit me puolison kans taivastellaan miten hellunen ipana meillä on.