Mulla on maailman ihanin tyttö!

Eilen illalla iltapesulla ollessa Nepu pelaili pelejä mun iPhonella. Kesken pelin hän ryhtyi pyörittelemään puhelinta käsissään ja huomasi sitten takakannessa olevan omenan kuvan.

"Tos on omena!", hän sanoi riemastuneesti.
"Niinpä onkin", sanoin ja huomasin, kun Nepun ilme muuttui aika miettiväiseksi.
"Kuka on siitä haukannut palan?"

Me tehtiin eilen myös pannaria ja sekoiteltiin taikinaa keittiön lattialla. Mä mittasin aineksia ja Nepu oli vastuussa vispilän käytöstä. 

"Äiti, anna se vipsilä, minä haluan sekoittaa."

Pikkusen piti pyyhkiä lattiaa välillä, mutta ihan mukavasti meni. Lopulta sitten annoin Nepun jatkaa sekoitteluhommia ja laittelin itse jauhot ja sokerit kaappeihin paikoilleen. Siis käänsin selkäni pieneksi hetkeksi. 
 
"Minä maistan tätä taikinaa, jooko? Haukkukin maistaa vähän, se on hyvää taikinaa."

Operaatio "Firman synttärit"

Elinar Oy juhlii tänä vuonna 20-vuotissynttäreitään. Perjantaina vietetään yhdistetyt syntymäpäiväjuhlallisuudet ja pikkujoulut juhlatila Mekanissa. 

Kampaaja on varattuna perjantai-iltapäiväksi, että säästän töiden jälkeen kallisarvoisia minuutteja, kun ei tarvitse itse kiireessä käkerrellä. Kynnet on huollatettu teemaan sopivasti: sinisiksi tietenkin. 

 
Silti paniikkia pukkaa, koska mulla ei oo vielä sopivaa juhla-asua. Kengät on (siniset nekin), mutta mekkoa ei. Jotenkin olin niin intona, kun nyt on kaikki vaatekauppojen mainokset olleet piukassa mekkoja jos jonkinlaisia ja ajattelin, että sopiva (kriteereinä musta väri, riittävä helman pituus ja pitkähköt hihat) löytyy helposti. NO EI. Oon löytänyt yhden melkein hyvän ja siinä se. Ihan kaikkia kauppoja en oo vielä kiertänyt, mutta johan tässä nyt loppuu kohta shoppailuaika kesken.

Olen sitä paitsi alottanut mekon metsästämisen jo monta viikkoa etukäteen. En vaan halunnut alkaa nettikaupoista tilailemaan, kun olis pitänyt tilata niin kauheesti, että olis voinut sovitella. Eikä mua jotenkaan houkuttanut se kaikki pakettien odottelu ja palautusrumba. Noh, jos se nyt jotenkin voi mua lohduttaa, en ole ainut firman naisista jolla on vaatekriisi päällä.

Lisäjännitystä juhlailtaan tuo yksi kiireinen projekti, jonka kanssa puoliso ja muutama muukin on taistellut tässä jo jokusen viikon. Tahti vaan kiihtyy ja toistaiseksi ainakin puolison osalta juhlimaan ehtiminen näyttää hieman epävarmalta. Ei yksiäkään pikkujouluja niin, ettei joku joutuis olemaan iltaa töissä jonkun tulipalotilanteen takia. 

Ihan asiasta kukkaruukkuun... Alkaa puolison pitkät työpäivät huomata Nepussakin. Eilen kävin hakemassa Nepun hoidosta yksin ja tultiin kahdestaan kotiin. Hänel oli hermot vähän herkässä ja hän suuttui useammastakin asiasta ihan pienellä aikaa. Annoin hänen purkaa kiukkuaan ihan rauhassa, istuin siinä vieressä lattialla. Sitten Nepu sanoi "Anteeksi äiti, minä hermostuin". Sanoin sitten, että huomasin sen kyllä ja tiedustelin, mikä hänet niin hermostutti. Vastaus kuului "Koska isi ei ollut, isi ei ollut... koska isi ei ollut minun työkseni".

Hän kaipas isiä niin kovasti, että hermot meni. Nepulla on kyllä nyt muutenkin aika heavy isivaihe meneillään. Mä en kelpaa yhtään mihinkään, jos vaan isi on saatavilla. Eilen illalla sain kuulla kunniani iltapalapöydässä "Äiti on tyhmä ja isi on kiva". Tänään aamulla mua komennettiin, että "Äiti ei saa istua siinä, isi saa". En kelvannut ojentamaan edes lelua, vaan kyyneleet silmiin kihoten Nepu huusi, että "Isi antaa, isi antaaaaa!". 

Pyörremyrsky Puuvillan kauppakeskuksessa

Juu, meidän Nepuhan se siellä. 

Viikko sitten ajateltiin koko perheen kesken lähteä katsomaan miltä uusi kauppakeskus näyttää. Noh, ei siinä vauhdissa paljoa ehtinyt nähdä, paitsi ehkä just ne portaat, missä pyörremyrsky valtaosan ajasta riehui.

Auto jätettiin parkkihalliin. Siellä Nepu halusi (omien sanojensa mukaan) kävellä (eli juosta) kaikkia valkosia viivoja pitkin. Kun viimein saatiin ohjattua hänet ovista kaupan puolelle (oli muuten sikasiisti se vihree lattia siinä ovien edustalla...), oli vastassa rullaportaat, jotka innostutti hänet niin, että ei mitään järkee. Pienen harjoittelun jälkeen Nepu matkusti hienosti rullaportaissa katutasolle. Portaiden yläpäässä hänet päästettiin irti ja hän tietysti ryntäsi täyteen juoksuun ihmisten sekaan. 

Kauempana siintivät jo kiinnostavan näköiset portaat, joita Nepu jostain ihmeen syystä kutsui leikkipaikaksi. Siinä hän sitten hyppi, konttasi, juoksi ja kiipeili. Siinä meni tovi, jos toinenkin, että saatiin hänet jatkamaan matkaa sovussa. Kertaalleen pyörremyrsky törmäsi myös näyteikkunaan, kun ei ehtinyt katsoa mihin on menossa. "Nenään sattui".

Suunnattiin Stadiumiin, jossa hurrikaani Nepu riehui hyllyltä toiselle. Yläkertaan mentiin taas rullaportaita. Nepu komensi, että "EI SAA AUTTAA!", vaikkei meinannu pysyä pystyssä portaisiin mennessä tai niiltä pois tullessa. Stadiumin lattiahan näyttää sellaselta juoksuradalta. Liikkeen ovien ulkopuolelle tuli vielä sellaset ruudut. Nepu hyppi ruutuja kikattaen ja välillä törmäillen ihmisiin oviaukossa.

Aikansa hypittyään Nepu lähti etenemään käytävää juosten ja kääntyi äkkiyllättäen suoraan kampaajaliike Tino'sin ovesta sisään. Koska siellä oli sellanen lasten autotuoli. "Haluan ajelemaan!", hän ilmoitti. Onneks lapsiasiakkaita ei just ollut, joten hän sai luvan istua autoon. No, koska hän oli hiustenleikkuun tarpeessa, tuli se sitten hoidettua siinä samalla. Kätevää!

Kampaajalta Scandinavian Outdoor Storeen katsomaan papalle isänpäivälahjaa. Jokainen hylly ja teline tuli pengottua. Mulla oli hirvee hiki. 

Alun perin meidän oli tarkotus mennä  vaan ruokakauppaan, mutta kun lapsi karkasi heti kättelyssä täysin päinvastaiseen suuntaan ja energiaa näytti riittävän, annettiin hänen sitten purkaa sitä hetken. Näköalahississä, lopulta matkalla sinne ruokakauppaan, Nepu jo malttoi seisoa paikallaan. 

Ruokaostoksille mentiin autokärryssä. Nopeiden ostosten aikana Nepu halusi autosta lattialle, takaisin autoon, lattialle, kärryjen istuimeen, autoon jne. Puolet ostoksistakin unohtui, kun ei ehtinyt keskittyä. Kassan jälkeen lähdettiin viemään autokärryä paikalleen. En saanut auttaa, vaan Nepu halusi parkkeerata itse. Ei ollut ihan helppoa, ei. Salaa vähän jeesasin. 

Ja tämän jälkeen, ennen kuin ehdin edes kunnolla tajuta, pyörremyrsky lähti vimmattua kyytiä kohti Kookenkää. Siitä vaan kaupan ovista sisälle. Myyjä kysyi voiko hän auttaa. "Ei kiitos, lapseni vain juoksi ovista sisään". Nepu löysi kaupan perältä lasten leikkipaikan ja parkkeerasi itsensä siihen. Aikamoinen taistelu piti käydä, että hänet siitä saatiin lähtemään. Huudon kanssa, mutta kumminkin. Rullaportaissa tuli raivo, kun yritettiin häntä vähän auttaa. Portaiden alapäässä Nepu ilmoitti, että "Uudestaan!" ja olikin sit jo menossa. Ei kun uusi kierros vaan. 

Kolmatta ei enää suostuttu, vaan onnistuttiin ohjaamaan ipana ovista parkkihalliin. Jossa oli taas ne valkoset viivat. Selvittiin sentään hengissä omaan autoon. 

Eihän siinä, Nepulla on vauhtia vaikka muille jaettavaks, mut onneks hän on silti kiltti ja useimmiten ihan hyvin puheohjautuva. Joskus ei vaan ehdi kuunnella niitä ohjeita, kun on kiire juosta. 

Herkullista ja piristävää vihreää

Kaikkihan jo tietää, että oon ihan hurahtanut smoothieihin ja nautin yhden sellasen melkein päivittäin. Lempparit vaihtelee vähän kausittain. Yhdessä vaiheessa laitoin ihan kaikkeen taateleita ja käytin usein maapähkinävoita, mantelivoita ja kaakaojauhetta. Tällä hetkellä vihreät smoothiet kiinnostaa, joten luonnollisesti olen kokeillut kaikenlaisia variaatioita. 

Ajatus siitä, että tulee päivän salaatitkin hörpittyä aamulla, on jotenkin hauska. Tällasina sateisina ja pimeinä aamuina se vihreä smoothiepurkillinen piristää mieltä jo ihan raikkaan värinsä vuoksi. Haluan kuitenkin uskoa, että se vihreys tekee hyvää myös sisäisesti.

Haluankin jakaa pari viheriäistä reseptiä ihan vaan piristämään tätä harmaata päivää. Kaikissa annoksen koko n. 0,5dl.

Vol. 1

2 jäistä banaania

1 kiivi

1-2 kourallista pinaattia ja/tai lehtikaalia

pätkä kurkkua

vettä

halutessa pari jääpalaa

Vol. 2

1 omena

2 kourallista pinaattia

puolikkaan sitruunan mehu

1,5 jäistä banaania

vettä 

pinnalle karhunvatukoita ja granaattiomenan siemeniä

Vol. 3

 Pohjalla chiavanukas: 

2,5dl nestettä (käytin puolet kookosmaitoa ja puolet cashewjuomaa)

3,5-4 rkl chian siemeniä

Voi maustaa esim. vaniljalla. Siemenet sekoitetaan nesteeseen ja annetaan seoksen olla yön yli jääkaapissa. Illan aikana kannattaa kerran-pari sekoitella. 

 
Päällä vihreä smoothie: 

1 päärynä

1 (jäinen) banaani

1 lehtikaalin lehti ruoti poistettuna tai kourallinen pinaattia 
pinnalle  mysliä

Vol. 4

appelsiini

1 jäinen banaani

1-2dl jäistä mangoa

kourallinen pinaattia

vettä tarvittaessa

pinnalle kookoslastuja ja rouhittuja pistaasipähkinöitä

 

Koko viikonlopun mittainen isänpäivä

Meillä olis isänpäivänä aina sen verran monta paikkaa kierrettävänä, että ollaan jo monta vuotta jaettu kyläilyt parille päivälle. Yhtenä päivänä käydään puolison vanhempien luona, koska he asuvat kauempana ja toisena sitten vieraillaan mun vanhempien ja isän puolen isovanhempien luona.

Lauantaina oli onneks vielä lunta ja Pomarkussa vielä vähän enemmän kuin Porissa, joten Nepu pääsi laskemaan pulkalla mummulan pihan pieniä mäkiä. Ja sitten rakennettiin ihan oikea lumiukko. Valitettavasti ei ehditty sitä pukea tai muutenkaan oikein koristella, mutta saatiin me siitä ukon muotoinen sentään. Raitis ilma oli pääasia.

Sunnuntaiaamuksi olin sitten suunnitellut pienelle perheelleni jos jonkinlaista herkkua (kakun olin sentään tekaissut edellisenä iltana) ja luotin siihen, että Nepu nukkuu aamulla myöhään, koska edellinen ilta meni pitkäksi. No ei se mitään nukkunut. Aikamme yritettiin rauhotella häntä meidän väliin isoon sänkyyn, mutta ei siitä mitään tullut. Isi sai jäädä vielä nukkumaan, joten minä nousin ylös. 

Vauhti oli päällä välittömästi: ensin Nepu kertoi antavansa jalkapallolle yskänlääkettä suppilolla. "Tohtori kunnostaa pallon", hän selitti. Sitten hän ilmoitti "Äiti, haluan leikata papereita" ja lähti suppilo päässään (en tiedä miksi) olohuoneeseen leikkelemään pienillä saksillaan muistilappuja. Seuraavaksi hän vaati "setäohjelmaa" eli leffaa Wallace ja Gromit - Kanin kirous.

Saksimista samalla vahtien yritin saada aurinkokuivatulla tomaatilla, fetajuustolla, pinaatilla ja kvinoalla höystettyjä kananmunamuffineja uuniin. Vain (peräti) yksi ainesosa, pellavansiemenet, unohtui "taikinasta". Muffinien ollessa uunissa laittelin tarjolle tuoreita marjoja ja valmistelin tuorejuusto-mansikkatäytteisiä leipiä, siis french toasteja. (Mikä muuten on järkevä suomennos french toastille? Köyhä ritarihan tehdään pullasta. Luen nykyään niin paljon ruokablogeja englanniksi, etten tiedä termejä suomeksi. Noh, eniveis.)

Nepulla oli jo kamala nälkä ja hän oli kärttänyt mansikoita ja kaakaota jo hetken aikaa. Olin nostanut hänet ruokapöydän ääreen kaakaomukin ja marjakipon kanssa. Hän vaati kirjaa luettavakseen ja hetken sitä selailtuaan kyllästyi ja pyysi minua lukemaan. Kun en ihan täysipainoisesti lukemiseen kyennyt, hän ryhtyi nautiskelemaan kaakaota kaatamalla sitä mukista lusikkaan... Kyllä. Kuinka ollakaan, samassa koiralle tuli kamala pissahätä. Siinä meinas taas meikäläiseltä loppua kädet ja aivojen kapasiteetti kesken. 

Lopulta puoliso kömpi sängystä ja pahoitteli, että oli nukkunut niin pitkään. Eihän se haitannut mitään, koska mulla oli melkein kaikki vielä vaiheessa. Se hiukan harmitti lähinnä siksi, koska olin toivonut, että olisin voinut lähettää Nepun herättelemään häntä, kun pöytä on katettu. 

Näköjään joutuu tekemään hiukan myönnytyksiä, kun yksin toteuttaa hieman turhan kunnianhimoista aamiaissuunnitelmaa ja eläväinen 2-vuotias pyörii kintuissa. Aamu siis ei ehkä ollut niin helppo kuin olin kuvitellut eikä aamiaiskattauskaan ollut yhtä korea kuin olisin halunnut, mutta pirskatti, että oli hyvät sortit!

Onneks vedettiin navat täyteen vielä mun vanhempien ja isovanhempienkin luona. Mun vanhempien luona Nepu nautiskeli lounaaksi (enimmäkseen) viiriäisenmunia ja isomummulassa hän ei ehtinyt kuin näriä hieman keksiä, kun oli kiire juosta eteiskäytävää edes takaisin hiki päässä. Ehkä joku toinen kerta kerron meidän ekasta vierailusta kauppakeskus Puuvillaan, oli silloinkin aika hurjaa menoa.

Viikonloppu kokeellisessa keittiössä

Koska mun sisäinen herkuttelijani on ihan tosissaan yrittänyt etsiä helppoja ja nopeita, mutta ennen kaikkea Terveellisiä herkkureseptejä, olin ihan onnessani, kun perjantaina törmäsin Instagramissa tiliin (@lilsipper), josta löysin browniereseptin johon tulevat ainekset oli valmiina kaapissa. Kirsikkana kakun päällä olin vielä samana iltana menossa kavereita tapaamaan, joten aikaansaannokselle oli useampi koemaistajakin. Ja voi elämä, että siitä browniesta tuli hyvää!

Ihanan tahmeaa, kaakaoista ja makeaa. Siitä huolimatta, että resepti on maidoton, munaton, gluteeniton ja soijaton eikä se sisällä lisättyä sokeria. Alkuperäinen resepti alla. Tein sen itse 1,5-kertaisena, koska mulla ei ollut olemassa riittävän pientä paistoastiaa. Oon käyttänyt jenkkien kuppimittaa tässä, se on about 2,4 dl.

Browniet

1 kuppi mantelijauhoa

1/2 teelusikallista ruokasoodaa

1/2 kuppia (raaka)kaakaojauhetta

6-7 taatelia (olisi voinut laittaa pari enemmänkin)

1 suuri kypsä banaani (n. 1 kuppi pilkottuna)

Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Soseuta banaani ja taatelit esim. monitoimikoneessa, blenderissä tai sauvasekottimella. Yhdistä sose kuiviin aineisiin ja sekoita hyvin. 

Tasoita taikina paistoastiaan (jonka voi voidella tarvittaessa) ja paista n. 20 minuuttia.

Lauantaina mulla oli aikaa, joten valmistin mysliä ekaa kertaa elämässäni. Eat Good 4 Life -blogin, josta myslireseptin löysin, olen bongannut myös Instagramista (mun elämäni on suorastaan mullistunut Instagramin myötä!). Suklaa-kookosmysli nyt vaan oli sellanen juttu, ettei sitä voinut ohittaa. Vihdoin mulla oli aikaa ja energiaa valmistaa koe-erä. Eikä taatusti jää viimeiseksi eräksi.

Tässä ohje blogista suomennettuna ja puolitettuna. Kuppimittaa käytetty tässäkin.

Suklaa-kookosmysli (14-16 annosta)

4,5 kuppia kaurahiutaleita
1/4 kuppia vaahterasiirappia
1/2 kuppia kookosöljyä sulatettuna
n. 200g saksanpähkinöitä
1/8 kuppia (n. 0,3dl) chiasiemeniä
1/2 kuppia kookoslastuja
n. 170g tummaa suklaata (taisin ite laittaa reilummin)
n. 200g kuivattuja karpaloita

Lämmitä uuni 135 asteeseen.

Sekoita kulhossa kaurahiutaleet, saksanpähkinät, vaahterasiirappi ja kookosöljy. Jaa seos kahdelle leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja aseta pellit uunin keskitasolle päällekkäin.

Paahda mysliä 25 minuuttia. Ota pellit uunista ja kaada myslit kulhoon. Jaa seos uudelleen pelleille ja paahda toiset 25 minuuttia. Toista vaiheet vielä kertaalleen.

Ota pellit uunista, kaada myslit kulhoon ja lisää joukkoon loput ainekset. Sekoita hyvin. Suklaa sulaa joukkoon, mutta se on tarkoituskin. Anna myslin jäähtyä kunnolla ja säilö esimerkiksi lasipurkkeihin. Mysli säilyy n. 6 viikkoa.