Operaatio "Firman synttärit"

Elinar Oy juhlii tänä vuonna 20-vuotissynttäreitään. Perjantaina vietetään yhdistetyt syntymäpäiväjuhlallisuudet ja pikkujoulut juhlatila Mekanissa. 

Kampaaja on varattuna perjantai-iltapäiväksi, että säästän töiden jälkeen kallisarvoisia minuutteja, kun ei tarvitse itse kiireessä käkerrellä. Kynnet on huollatettu teemaan sopivasti: sinisiksi tietenkin. 

 
Silti paniikkia pukkaa, koska mulla ei oo vielä sopivaa juhla-asua. Kengät on (siniset nekin), mutta mekkoa ei. Jotenkin olin niin intona, kun nyt on kaikki vaatekauppojen mainokset olleet piukassa mekkoja jos jonkinlaisia ja ajattelin, että sopiva (kriteereinä musta väri, riittävä helman pituus ja pitkähköt hihat) löytyy helposti. NO EI. Oon löytänyt yhden melkein hyvän ja siinä se. Ihan kaikkia kauppoja en oo vielä kiertänyt, mutta johan tässä nyt loppuu kohta shoppailuaika kesken.

Olen sitä paitsi alottanut mekon metsästämisen jo monta viikkoa etukäteen. En vaan halunnut alkaa nettikaupoista tilailemaan, kun olis pitänyt tilata niin kauheesti, että olis voinut sovitella. Eikä mua jotenkaan houkuttanut se kaikki pakettien odottelu ja palautusrumba. Noh, jos se nyt jotenkin voi mua lohduttaa, en ole ainut firman naisista jolla on vaatekriisi päällä.

Lisäjännitystä juhlailtaan tuo yksi kiireinen projekti, jonka kanssa puoliso ja muutama muukin on taistellut tässä jo jokusen viikon. Tahti vaan kiihtyy ja toistaiseksi ainakin puolison osalta juhlimaan ehtiminen näyttää hieman epävarmalta. Ei yksiäkään pikkujouluja niin, ettei joku joutuis olemaan iltaa töissä jonkun tulipalotilanteen takia. 

Ihan asiasta kukkaruukkuun... Alkaa puolison pitkät työpäivät huomata Nepussakin. Eilen kävin hakemassa Nepun hoidosta yksin ja tultiin kahdestaan kotiin. Hänel oli hermot vähän herkässä ja hän suuttui useammastakin asiasta ihan pienellä aikaa. Annoin hänen purkaa kiukkuaan ihan rauhassa, istuin siinä vieressä lattialla. Sitten Nepu sanoi "Anteeksi äiti, minä hermostuin". Sanoin sitten, että huomasin sen kyllä ja tiedustelin, mikä hänet niin hermostutti. Vastaus kuului "Koska isi ei ollut, isi ei ollut... koska isi ei ollut minun työkseni".

Hän kaipas isiä niin kovasti, että hermot meni. Nepulla on kyllä nyt muutenkin aika heavy isivaihe meneillään. Mä en kelpaa yhtään mihinkään, jos vaan isi on saatavilla. Eilen illalla sain kuulla kunniani iltapalapöydässä "Äiti on tyhmä ja isi on kiva". Tänään aamulla mua komennettiin, että "Äiti ei saa istua siinä, isi saa". En kelvannut ojentamaan edes lelua, vaan kyyneleet silmiin kihoten Nepu huusi, että "Isi antaa, isi antaaaaa!".