Mulla on maailman ihanin tyttö!

Eilen illalla iltapesulla ollessa Nepu pelaili pelejä mun iPhonella. Kesken pelin hän ryhtyi pyörittelemään puhelinta käsissään ja huomasi sitten takakannessa olevan omenan kuvan.

"Tos on omena!", hän sanoi riemastuneesti.
"Niinpä onkin", sanoin ja huomasin, kun Nepun ilme muuttui aika miettiväiseksi.
"Kuka on siitä haukannut palan?"

Me tehtiin eilen myös pannaria ja sekoiteltiin taikinaa keittiön lattialla. Mä mittasin aineksia ja Nepu oli vastuussa vispilän käytöstä. 

"Äiti, anna se vipsilä, minä haluan sekoittaa."

Pikkusen piti pyyhkiä lattiaa välillä, mutta ihan mukavasti meni. Lopulta sitten annoin Nepun jatkaa sekoitteluhommia ja laittelin itse jauhot ja sokerit kaappeihin paikoilleen. Siis käänsin selkäni pieneksi hetkeksi. 
 
"Minä maistan tätä taikinaa, jooko? Haukkukin maistaa vähän, se on hyvää taikinaa."