Koko viikonlopun mittainen isänpäivä

Meillä olis isänpäivänä aina sen verran monta paikkaa kierrettävänä, että ollaan jo monta vuotta jaettu kyläilyt parille päivälle. Yhtenä päivänä käydään puolison vanhempien luona, koska he asuvat kauempana ja toisena sitten vieraillaan mun vanhempien ja isän puolen isovanhempien luona.

Lauantaina oli onneks vielä lunta ja Pomarkussa vielä vähän enemmän kuin Porissa, joten Nepu pääsi laskemaan pulkalla mummulan pihan pieniä mäkiä. Ja sitten rakennettiin ihan oikea lumiukko. Valitettavasti ei ehditty sitä pukea tai muutenkaan oikein koristella, mutta saatiin me siitä ukon muotoinen sentään. Raitis ilma oli pääasia.

Sunnuntaiaamuksi olin sitten suunnitellut pienelle perheelleni jos jonkinlaista herkkua (kakun olin sentään tekaissut edellisenä iltana) ja luotin siihen, että Nepu nukkuu aamulla myöhään, koska edellinen ilta meni pitkäksi. No ei se mitään nukkunut. Aikamme yritettiin rauhotella häntä meidän väliin isoon sänkyyn, mutta ei siitä mitään tullut. Isi sai jäädä vielä nukkumaan, joten minä nousin ylös. 

Vauhti oli päällä välittömästi: ensin Nepu kertoi antavansa jalkapallolle yskänlääkettä suppilolla. "Tohtori kunnostaa pallon", hän selitti. Sitten hän ilmoitti "Äiti, haluan leikata papereita" ja lähti suppilo päässään (en tiedä miksi) olohuoneeseen leikkelemään pienillä saksillaan muistilappuja. Seuraavaksi hän vaati "setäohjelmaa" eli leffaa Wallace ja Gromit - Kanin kirous.

Saksimista samalla vahtien yritin saada aurinkokuivatulla tomaatilla, fetajuustolla, pinaatilla ja kvinoalla höystettyjä kananmunamuffineja uuniin. Vain (peräti) yksi ainesosa, pellavansiemenet, unohtui "taikinasta". Muffinien ollessa uunissa laittelin tarjolle tuoreita marjoja ja valmistelin tuorejuusto-mansikkatäytteisiä leipiä, siis french toasteja. (Mikä muuten on järkevä suomennos french toastille? Köyhä ritarihan tehdään pullasta. Luen nykyään niin paljon ruokablogeja englanniksi, etten tiedä termejä suomeksi. Noh, eniveis.)

Nepulla oli jo kamala nälkä ja hän oli kärttänyt mansikoita ja kaakaota jo hetken aikaa. Olin nostanut hänet ruokapöydän ääreen kaakaomukin ja marjakipon kanssa. Hän vaati kirjaa luettavakseen ja hetken sitä selailtuaan kyllästyi ja pyysi minua lukemaan. Kun en ihan täysipainoisesti lukemiseen kyennyt, hän ryhtyi nautiskelemaan kaakaota kaatamalla sitä mukista lusikkaan... Kyllä. Kuinka ollakaan, samassa koiralle tuli kamala pissahätä. Siinä meinas taas meikäläiseltä loppua kädet ja aivojen kapasiteetti kesken. 

Lopulta puoliso kömpi sängystä ja pahoitteli, että oli nukkunut niin pitkään. Eihän se haitannut mitään, koska mulla oli melkein kaikki vielä vaiheessa. Se hiukan harmitti lähinnä siksi, koska olin toivonut, että olisin voinut lähettää Nepun herättelemään häntä, kun pöytä on katettu. 

Näköjään joutuu tekemään hiukan myönnytyksiä, kun yksin toteuttaa hieman turhan kunnianhimoista aamiaissuunnitelmaa ja eläväinen 2-vuotias pyörii kintuissa. Aamu siis ei ehkä ollut niin helppo kuin olin kuvitellut eikä aamiaiskattauskaan ollut yhtä korea kuin olisin halunnut, mutta pirskatti, että oli hyvät sortit!

Onneks vedettiin navat täyteen vielä mun vanhempien ja isovanhempienkin luona. Mun vanhempien luona Nepu nautiskeli lounaaksi (enimmäkseen) viiriäisenmunia ja isomummulassa hän ei ehtinyt kuin näriä hieman keksiä, kun oli kiire juosta eteiskäytävää edes takaisin hiki päässä. Ehkä joku toinen kerta kerron meidän ekasta vierailusta kauppakeskus Puuvillaan, oli silloinkin aika hurjaa menoa.