Täältä tullaan, Ruka

Jo perinteeksi muodostunut kaudenavausreissu Rukalle lähestyy hurjaa vauhtia. Kahdeksan hengen porukka on kasassa, majoitus hankittu ja pikkubussi vuokrattu. Tänä vuonna lähetään reissuun noin viikkoa aiempia vuosia myöhemmin, koska itsenäisyyspäivästä ei heru ylimääräistä vapaata ja rinteitä on todennäköisesti ehditty avata edes pari enemmän.

Kuva viime joulukuiselta aamupäivältä Vuosselin huipulta

Tutkin juuri lumetustilannetta. Urakka on aloitettu 9.10. ja ekat rinteet avattu pari viikkoa sitten. Tällä hetkellä jo viis rinnettä avattuna, näistä yksi on lasten rinne. Kunpa vaan kelit pysyis lumetukselle otollisina niin olis hiukan enemmän laskettavaa ja ehkä vähemmän ruuhkaa rinteissä. Jos oikein laskin, kahdellatoista rinteellä on avaustavoite ennen meidän reissua tai viimeistään sen aikana.

Oli vilakka keli tunturin huipulla

Siitä huolimatta, että varmaan enimmäkseen olen lapsenkaitsijan roolissa reissussa, aion ottaa molemmat sukset mukaan. Kapeemmilla K2:lla pääsee aika helpolla, jos haluu vaan lirutella menemään. Jonain aamuna tarttis sitten niillä vähän leveemmillä Movementeilla käydä kissanjälkeä kokeilemassa. Mulla on suunnitelmissa jopa harrastaa venyttelyä laskemisen jälkeen, näin muutaman vuoden jälkeen asian suhteen viisastuneena. Ei enää puupökkelöjalkoja ekan laskupäivän jälkeen.

Ne läskimmät sukset

Tällä reissulla mukana onkin sitten kaksi lasta. Ja Nepulle tää reissu on jo kolmas! Hän oli viikko sitten mummille selittänyt, että isi on hankkinut hänelle oikein kunnolliset sukset. Laskettelukypärä on ollut mukana leikeissä, yhtenä aamuna hän pyysi kypärää ennen kuin silmät oli edes kunnolla auki. Hänelle on kerrottu, että reissuun otetaan mukaan pulkka, sukset, monot, kypärä ja potkupyörä, johon renkaiden tilalle saa vaihdettua sukset. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tiedossa varmaankin. Toinen lapsonen onkin vasta 5kk matkan aikoihin.

Ja hei, ei yhtään reissua ilman vaatehärdelliä! 

Mä oon jo monta vuotta halunnut hankkiutua eroon mun valkosista laskukäyttöön hankituista toppahousuista. Koska ne on valkoset ja niissä näkyy kaikki lika. Vaaleetukkasena en ostotilanteessa osannut ajatella asiaa riittävän tarkasti. Nyt voin luovuttaa ne kiertoon, koska löysin Elloksen alennusmyynnistä Kari Traan tummanvioletit (tai ehkä siniset?) toppikset ja vähän muutakin, hups. Merinovillapaita ja tuubihuivi.

Sanaton esitys: pakko hehkuttaa!

Ennen eilistä oon nähnyt kahdesti Visual Theater von Bodecker&Neanderin esiintyvän. Molemmat kerrat on olleet Lainsuojattomat -teatterifestareilla Porissa. Eka näkemäni esitys oli "Déjà-vu?" vuonna 2010, puoliso vei mut sitä katsomaan synttärilahjana. Toinen esitys oli sitten "Out of the Blue" vuonna 2011. Siitä asti oon odottanut, koska kaksikko mahtaisi seuraavan kerran tulla Suomeen.

No onneks on Facebook ja Bodecker&Neanderin fanisivu! Reilu puoli vuotta sitten kävin sieltä kysymässä, ovatko näille leveysasteille tulossa. Ja kyllä! Lokakuussa Espoon kaupunginteatteriin, mutta päivää ei oltu vielä lyöty täysin lukkoon. Siitä alkokin sitten tasainen teatterin ohjelmiston kyttäys. Eilen se päivä sitten oli. Ja mä oon vieläkin ihan haltioissani.

Jännää, miten se sanattomuus tuntuu vaivaannuttavalta aluksi, varsinkin, kun ei ole edes musiikkia. Muutaman minuutin päästä sitä ei edes huomaa. Eilinen esitys koostui monesta lyhyestä esityksestä. Mä nauroin ja vetistelin, ja nauroin, ja huokailin, ja nauroin niin, että meinas ripsarit levitä. Kasvojen lihaksia oikein pakotti kaikesta nauramisesta. Oltiin ihan eturivissä, siitä näki kaikki pienetkin yksityiskohdat hyvin. Ihan mahtavaa! Tällä elää taas monta viikkoa.

Jos koskaan ikinä missään törmäätte mahdollisuuteen nähdä nämä kaksi livenä, menkää juosten!

Tyhmä päivä enkä jaksa kirjottaa, joten laitan kuvia

Musta niin tuntuu, että tänään on maanantai. Kaikki on vähän huonosti. Aamulla saatiin nauttia taas 2-veen raivareista ja venkoilusta. Työt ei ota sujuakseen ja rakennustyömaalla tossa tien toisella puolella on innokkaasti paalutettu melkein koko päivän. Toimistossa on tuolit tärisseet, näytöt heiluneet ja lamput helisseet, joten töihin on ollut tosi kiva keskittyä.

En oikeestaan pysty keskittyyn edes tähän kirjottamiseen, joten lätkäsen tähän vaan muutaman kuvan. Ne on jo hetken roikkunu puhelimessa mukana, että voisivat päätyä tänne.

Elviksen päiväunet

Hekun uusi villapaita

Kissalapsen uus hengailupaikka

Kaunis syyspäivä, tarttis varmaan haravoida

Eieieieiei eikä eikä ei äitikääääää

Kai nyt on todettava, että kahden vuoden uhmaikä on tavoittanut Nepun. Tiesin, että mulla on ollu aikanaan tosi paha uhmaikä. Osasin siis odottaa hankaluuksia, mutta "hankala" on mielestäni aika lievä ilmaisu tähän tilanteeseen. Mulla uhma kulminoitui kuulemma pukemistilanteisiin, Nepulla pukemisen lisäksi ilmeisesti myös nukkumaanmenoon.

Täs on jotenkin ihan hämillään, kun ennen hyväntuulisena unta odottamaan jäänyt ja yöt hyvin  nukkunut lapsonen riehuu ja raivoaa nukkumaan mennessä. Mulla on Nepun kanssa hämmästyttävän pitkä pinna, mutta täytyy myöntää, mutta eilen meinas mennä kuppi todellakin nurin (edellinen ilta oli myös vaikea, aamu aivan helvetistä ja puoliso työreissussa, mä olin aika kuitti). Taas näin jälkikäteen ajateltuna koko soppa sai suorastaan koomiset mittasuhteet, mutta siinä taistelun tuoksinnassa ei juurikaan naurattanut vaan teki mieli itsekin huutaa ja heittäytyä lattialle sätkimään. Tilanne oli jotakuinkin tämä:

Oltiin hyvissä ajoin ennen kahdeksaa menossa iltatoimia tekemään ja unille. Hammaspesusta tuli kiistaa, mutta siitä päästiin yli. Nepu kuunteli iltasadun mun sylissä lattialla. Hermot meni sitten siinä, kun sadun jälkeen sanoin ettei enää aleta leikkiä, kun hän kaivoi Duplolaatikoita sänkynsä alta. Sängyssä Nepu huusi ja rimpuili ja vaati tuutulaulua, mut ihan sama mitä laulua yritin, hän huusi "eieieieiei". Ei saanut laulaa.

Istuin hänen mielestään liian lähellä, hän ilmoitti huutaen "Liian lähellä, äiti pois!" ja kun siirryin kauemmas, huuto vain yltyi. Ajattelin lähteä pois huoneesta tilannetta rauhoittaakseni. Kuinka ollakaan sitten huoneesta kuului voimakasta tahtomista: "Haluan äitin!!!!". Hetken kulutta menin takas, kun huuto vain jatkui, ja istuin lattialle sanomatta mitään. Hetken oli rauhallista.

Nepu pyysi syliin ja suostuin hänet ottamaan. Hän pyysi "sohvalle istuskelemaan, ihan pikkusen vaan, jooko" ja veti tietysti kilarit, kun kerroin miksei se nyt oikein sovi. Selitin, miksi olisi tärkeää rauhoittua ja nukkua ja sanoin, että minäkin menen nukkumaan. Sitten hän pyysi, että istutaan lattialle ja ajattelin, että se sopii. No, Nepun mielestä mun jalat oli aivan väärässä asennossa ja sitä myöten taas koko homma pilalla.

"Äiti laulaa", kuului seuraava pyyntö. Yritin, mutta jokainen laulu, mitä aloitin oli väärä, vaikka lauloin vain niitä lauluja, joita hän pyysi. Hän huusi "eieieieiei eikä sitäkääään", joten päätin istua vain hiljaa. Huuto vain jatkui, joten poistuin taas huoneesta. Sitten Nepu vaati vettä, jota olin jo kerran aiemmin antanut. Yllättävää kyllä sekin oli huti, sillä annoin vettä kuulemma väärästä lasista ja hänen kätensäkin kastui. Toisella kertaa hänellä kyllä oli oikeesti jano, eikä ihme sillä parkumisella.

Juomisen jälkeen taas alkoi laulujen vaatiminen, mutta kun perhanan äiti lauloi vaan koko ajan väärin. Lopulta sain suostuteltua Nepun siihen, että laitetaan soittorasia soimaan. Ensin oli hiljaista ehkä kokonaiset kolme minuuttia, mutta sitten alkoi satunnainen höpöttely ja itkeskely. Kello oli melkein kymmenen, kun ipana nukahti.

EIKÄ SIINÄ VIELÄ MITÄÄN! Klo 00:30 seuraava raivari, kun olin just kunnolla nukahtanut. Nepu ei rauhottunut sitten millään, joten otin hänet isoon sänkyyn viereen. Loppuyön melkein nukuin, kun sain tasaseen tahtiin potkuja naamaan tai selkään. Mikä ihme siinäkin on, että lapset oikeesti nukkuu parisängyssä tasan poikittain?! Luulin ennen, että se on vaan liiottelua, mutta ei näköjään.

Huh, sainpas tämän ulos systeemistäni. Tiedän kyllä, että tää on vaan vaihe ja tiedän, että tällä(kin) kertaa menin liikaa mukaan vaateisiin, mutta toivoin tilanteen helpottavan sillä. Tuntui niin ylivoimaselta pitää siinä hässäkässä kaikki narut jämptisti käsissä. Kohta tää loppuu ja uus alkaa. Mutta vähän on kiristänyt. Paremmalla onnella seuraavaan iltaan. Tämä aamu onneksi meni tappeluitta Pikku Kakkosta katsellessa.

Piirusteltiin marjoilla kotitielle

Yonanas!: Mä niin tarviin tällasen

Tänään aamulla sauvasekoittimella aamiaisjätskiä tehdessäni käväisi mielessä kyseinen vekotin, jonka bongasin Instagramissa banaanijätskireseptejä katsellessani. Varmaan yhtä "turha" vehjes kuin esim. Sodastream (jollainen meillä kyllä on, koska olen kuplaveden suurkuluttaja), mutta ah, niin houkuttava.

On nimittäin muutamia miinuspuolia tossa banaanijäätelön valmistamisessa sauvasekottimella. Vaikka meidän Bamix on ihan järeä, silläkin on vaikeuksia selviytyä jäisistä banaaneista eikä sitä tietenkään voi väkivalloin runnoa. Jätskin valmistus on aika hidasta ja lopputulema aina liian sulaa mun makuun. Meidän blenderin kanssa jätskin valmistus on ihan turha toivo, ei siinä ole riittävästi voimaa pelkistä jäisistä banaaneista selviytymiseen, vaan se tarvitsee sen verran nestettä mukaan, että lopputulosta ei voi kutsua enää jäätelöksi.

Oonhan mä haaveillut jo jostain "high performance" blenderistäkin, kuten Vitamixista. Mutta kun sellanen maksaa vähintään 500 euroa, niin toi max. 100 euron aparaatti kieltämättä houkuttaa enemmän. Tosin onhan blenderistä enemmän iloa noin yleisesti ottaen, kun käyttömahdollisuudet on laajemmat.

Ja joo, tää nyt on vaan tällasta haaveilua, mut sehän on sallittua ja yleensä ihan mukavaa, eiks je!

Löytöretkellä kaupassa

Piti nopeesti käydä tallin jälkeen hakemassa kaupasta kananmunia, banaaneja ja maitoa. Maitohyllyllä eksyin kasviperäisten maitojen läheisyyteen. Aloin etsiä mantelimaitoa, mutta sitä ei ollut. Tutkailin aikani vaihtoehtoja ja hyllyssä seisoi tutut kaura-, soija- ja riisimaidot sekä jotain kookosmaitojuomia ja erilaisia maitojauheita. Sitten kiinnitin huomioni pinkkiin GoGreenin tölkkiin.

Jos tölkki on pinkki, ei sen sisältö voi olla huonoa. Se oli cashewjuomaa. Tutkin ainesosaluetteloa: vettä, jauhettua cashewpähkinää, sakeutusainetta, suolaa ja auringonkukkalesitiiniä. Pinkki tölkki lähti mukaan kärryyn. Tänään pitää ehkä maistaa. Vaikka murojen kanssa. Mun viime aikojen lemppari on ollut Elovenan kauratyynymurot mantelimaidolla. Cashewjuoman kans on pakko olla vähintään yhtä hyvää.

Ei oo ehkä motivaatioo, mutta smoothieta on!

Jos pientä tilanneraporttia treeniohjelmasta. Nythän se kahdeksan viikkoa pitäis olla jo täynnä, ainakin melkein. Mutta ei se oo. Siinä kuuden viikon korvilla mulle iski ihan totaalinen motivaatiopula. Sen viikon treenit meni vähän niin ja näin, jotain jäi välistäkin. Seuraavan viikon illat hupeni muuten vaan ja sitten tulikin flunssa. Että kohtahan tässä on jo muutama viikko mennyt niin, etten oo tehnyt treenin treeniä, mitä nyt välillä pyöräillyt töihin ja käynyt kerran viikkoon tallilla.

Mä niin tiedän, mistä se motivaatiopula johtuu. Ensinnäkin pimenevät ja kylmenevät illat ei vaan ollenkaan houkuttele enää pihalle urheilemaan. Sisällä ollessa tuntuu, että tulee kaikki tehtyä vähän puolella teholla ettei vaan tuu liikaa meteliä lapsen ollessa nukkumassa. Toisekseen lomalla ehti urheilla keskellä päivää, ja töihin palaamisen jälkeen oli pakko jättää treenit iltoihin. Tykkään "vapaista" ja rennoista illoista, joten välillä on tosi vaikee perustella itelleen, miks yhdeksän jälkeen illalla vielä viitsis alkaa urheilla. 

Oon tässä yrittäny järkeillä miten saisin sovitettua treenit kaiken muun keskelle. Kyllä mä tästä flunssasta tervehdyttyäni aion sen treeniohjelman kuntotesteineen vetästä loppuun, mutta enemmän mietin miten jatkan sen ohjelman päättymisen jälkeen. Ehkä vaihdan treenitahtia hiukan harvempaan. Jos sillä pysyis sekä kunto että motivaatio kohdillaan. Vielä, kun pääsis syömisten osalta johonkin järkevään rytmiin ja systeemiin. Nyt on taas kaikki ollut senkin suhteen aika levällään. On vaan ollu liikaa kaikkea muuta miettimistä. 

MUTTA! Smoothieista en oo luopunut. Perustin ihmisten pyynnöstä jopa Facebookiin kansion, johon oon kerännyt mun kokeellisen smoothiekeittiöni helmet resepteineen. Nyt taidan jakaa yhden (tai oikeestaan kaks, vol. 1 ja vol. 2) mun ehdottomista lemppareista täälläkin. Kaikki lähti siitä, kun muutama viikko sitten Porissa oli silakkamarkkinat. Ostin sieltä litran tyrnimehua tarkoituksena pakastaa sitä ja käyttää vaikka kiisseleihin. En saanut heti aikaiseksi pakastaa mehua, joten se jäi jääkaappiin olemaan. Sit yhtenä päivänä tajusin, että sitä mehuahan voi laittaa myös smoothieen. Ja mähän laitoin.

Tyrnismoothie vol. 1, n. 0,45l
2,5 jäistä banaania 

0,5dl tyrnimehua

(kookos)maitoa maun mukaan (itse laitoin n. 1dl)

4 tuoretta taatelia, kivet poistettu

Tyrnismoothie vol. 2, n. 1l

1 mandariini 

5 jäistä banaania

8 tuoretta taatelia, kivet poistettu

3-4 rkl turkkilaista jogurttia

1dl tyrnimehua

(vanilja-aromia)

tarvittaessa tilkka maitoa  

Pinnalle voi laittaa halutessaan vaikka hedelmiä, marjoja, mysliä, tummaa suklaata, kookoslastuja, pähkinöitä... Minä laitoin chiasiemeniä ja suklaakuorrutteisia mustikoita. 

Ja koska aina on joku, joka ei tykkää kookoksesta tai joku, jolla ei satu olemaan tuoreita taateleita kaapissa: kookosmaidon voi korvata millä tahansa maidolla tai esimerkiksi maustamattomalla jogurtilla (miksei tietysti maustetullakin, meillä ei vaan semmosia tavallisesti käytetä, joten en muista, että niitä edes on olemassa). Taateleiden sijaan makeuttamisessa voi käyttää vaikka hunajaa tai vaahterasiirappia. Tai jos haluaa käyttää tavallista sokeria tai jotakin makeutusainetta, nekin käy. 

P.S. Taateleista saa ihan huippuhyvän karamellikastikkeen. Tee näin: 
1) Ota muutama taateli ja poista niistä kivet. 
2) Pistä taatelit lämpimään veteen likoamaan n. 15 minuutiksi.
3) Kaada osa vedestä pois ja pistä sivuun. Lisää taateleiden joukkoon ripaus suolaa ja halutessasi vähän vaniljaa (aromia tai tangosta, sokeria ei tarvita). 
4) Suristele sauvasekottimella kastikkeeksi ja lisää liotusvettä, jos on liian paksua. 
5) Laita kastiketta jäätelön, jogurtin tai hedelmien kaveriksi.

No sit oli ne juhlat!

Lauantain Black&Pink-partyt meni ohi niin vauhdilla, että en muistanut edes ottaa kunnon kuvia. Mutta edes muutaman sentään räpsäsin. Ilta oli hirmu mukava, vaikka meininki oli suht rauhallinen eikä meitä sit kovin montaa mihinkään kulkuun illalla lähtenyt. Vain minä ja yks ystävä, mut oikein hauskaa meillä oli niinkin. Oon onnellinen, että rohkaistuin kutsumaan myös niitä ihmisiä, joita en oo hetkeen nähnyt. Ilta meni tosi nopeesti siinä ruokapöydän ääressä kuulumisia vaihtaessa ja kaikenmoista hölöttäessä.

Jotta juhlinta ei olis loppunu liian lyhyeen niin sunnuntaina oli vielä toinenkin kierros. Neljä naista ja kahdeksan chihuahuaa. Koirat leikki keskenään ja ihmetteli Elvistä, emännät nautiskeli edellisillalta jääneitä ruokia ja kakkua. Nepu meni koirista ihan sekasin, hän vaan hykerteli ja kikatti, kun koirat viipotti ympärillä.

Lahjojakin sain, vaikka mitään en odottanut. Pysyn mä ainakin samppanjoissa hetken aikaa!