Black&pink-juhlasuunnitelmia

Niinhän siinä kävi, että maapähkinävoipiirakan pohja vähän epäonnistui, mutta ei se onneksi makuelämykseen vaikuttanut. Kuvankin unohdin ottaa. Ehkä sitte siitä seuraavasta versiosta, jossa pohjakin on niin kuin pitäis. Aioin ensin tehdä vastaavan synttärijuhliin, mutta tiedän, että paikalle saapuu pähkinäallergikkoja, joten taidan täräyttää jonkun juustokakun sitten vaan.

Juhlien ruokalista alkaa sentään JO NYT olla jotenkin selvillä. Alkuperäisestä suunnitelmasta oon päätynyt jo varsin kauas, mutta mitäs pienistä, omatpahan on juhlani. Oon nyt päätymässä suolaisten osalta välimerelliseen kvinoasalaattiin, 7-kerroksiseen dippiin ja tortillasipseihin sekä paahdettuihin ja maustettuihin kikherneisiin. Sit on ihan pakko tehdä pinkkejä poppareita makeaksi, teeman mukaan. Ja jotain kivan värisiä vaahtokarkkeja on oltava. Ja se juustokakku. Ehkä joku kiva hedelmälautanen. Olisko sitä siinä?

Juomakuviot on selvitettävä. Haluaisin tehdä sellasen kivan "limuämpärin", mutta sen toteutustavasta en oo kyllä ollenkaan varma vielä (että kummonen ämpäri ja missä sen paikka olisi). Enkä edes ämpärin mahdollisesta sisällöstä. Ja kun toisaalta sangriakin houkuttelisi. Tai booli. Tai ihan vaan viini.

Tilasin netistä teemaväreihin sopivia kertakäyttöastioita ja muuta tarpeellista. On isot ja pienet lautaset (seeprakuviolla hei!!), mukit, raitaiset pillit, aterimet, kertispöytäliina. Servetit vielä puuttuu. Koristeeksi askartelen vähän lisää pompomeja, mustia ja pinkkejä. Odotan jännityksellä saapuuko mun tilaamat PartyLitet perjantaiksi, että saisin niitä kattauksen koristeiksi. Tosin se mun kynttiläpurkki oikein huutaisi mustaa isoa kynttilänjalkaa kaverikseen, mutta saa nyt nähdä löytyykö sellasta mistään sillä hinnalla, kun raaskisin ostaa.

Jotenkin tulin näköjään vähän hulluksi tässä kekkereiden järjestelyssä. Mutta toisaalta... alkuperänen suunnitelma oli vuokrata tila jostain ja järjestää juhlat vähän eri tavalla (näköjään aika päinvastaiseen suuntaan jouduin siitäkin suunnitelmasta). Että ehkä mä silti selviän halvemmalla, vaikka ostelisin silmät kiiluen kertakäyttöastioita ja silkkipaperia. Toki haluaisin vielä ulos jotain lyhtyjä tai tulia, kun illat on jo pimeät.

Raivausurakka tarttis alottaa nyt jo. Ja sillä tarkotan rojujen järjestelemistä sellaseen malliin, että pääsee vaivatta siivoamaan. Onneks viikolla on tulossa vielä kenkätelinettä Ikeasta ja ne pitäs kaikki varmaan saada paikalleen ennen lavvantai-iltaa. Onnea vaan puolisolle, joka joutuu mua jeesaan.

___________________________________________________________________________
Sit asiasta kukkaruukkuun: kissalapsi voi hienosti! Tabletit on menneet alas suht hyvällä menestyksellä. Paitsi eilen. Ruokakupista oli aamulla kuulemma löytynyt huonosti piilotettu pilleri. 

Muutos kissan ihossa on kyllä ollu huikee. Jalkojen karvattomiin laikkuihin on jo alkanu karvakin kasvaa, kun niitä ei oo tarvinnu kalvaa. Naamassa on huomattava ero. Rupea siinä on paljon vielä, mutta se on kuivaa eikä sitä ole yhtään raavittu. Ja siis nyt on viis päivää lääkärikäynnistä.

Kokeellisessa keittiössä

Firman naistenilta. Miia, innostuisitko leipomaan jotain makeaa kahvin kanssa? KYLLÄ!

Haasteensa leivontaan toi yhden työkaverin ruokarajoitteet. Jouduin hetken etsimään sopivaa reseptiä, jotta voisin leipoa jotain kaikille sopivaa ja mielellään suht yksinkertaista. Löysin herkullisen kuuloisen maapähkinävoipiirakkareseptin. Tein sen tänään aamulla pakastimeen, sen kun pitää vähintään 4-6 tuntia hyytyä siellä ennen tarjoilua.

Pohjaan tuli kaurahiutaleita, mantelijauhoja (jotka korvasin kookosjauhoilla, kun manteli oli kiellettyjen listalla), kaakaojauhetta ja vaahterasiirappia tai maitoa. Surautin ainekset sileäksi ohjeen mukaan ja totesin, et nyt ei kyllä näytä yhtään samalta kuin ohjekuvissa. Niissä oli tummanruskeaa tahnamaista taikinaa ja mulla oli vaaleaa murua. Kiva juttu. No vaaleus selittyi kyllä sillä, että käytin tumman kaakaojauheen sijasta raakakaakaojauhetta, joka on aika vaaleaa. Nestettä oli silti ilmeisesti liian vähän, vaikka tein ohjeen mukaan. Lisäsin nestettä, mutta en tiennyt kuinka paljon uskallan laittaa. Laitoin sen verran, että seoksen sai keksipohjan tapaan paineltua vuuan pohjalle. Nyt vaan toivon, että se ei ole ihan jauhoista syödessä, koska voi olla, että se oli edelleen liian kuivaa. Hyvältä se silti maistui.

Sitten pääsin täytteeseen. Puoli kiloa (!) maapähkinävoita, kolme banaania, vaniljaa, vaahterasiirappia ja kookosöljyä. Yritin sekoittaa blenderissä, mut eihän se tietenkään selviytynyt noin tymäkästä yhdistelmästä. Kesti hetken, että sain kaavittua mokoman kannun edes tyhjäksi siitä tahmeasta massasta. Uus yritys sitten Bamixilla. Sillä onnistui, vaikka sekottimen surinasta päätellen oli varsin työlästä. Maku oli mainio. Nyt toivon, että se täyte hiukan vielä kostuttaisi sitä pohjaa, vaikka laitoinkin koko aikaansaannoksen pakastimeen jähmettymään.

Tää on aina tämmöstä, kun ekaa kertaa leipoo jotain. Ei sillä silleen olis väliä, jos vaan ite söis, mutta aina vähän jännittää viedä muille tarjottavaksi jotain, mikä ei oo ollut täysin ohjekuvien kaltanen leivontavaiheessa. Onneks en oo ainut, joka on leiponut oudolla ohjeella.

Resepti löytyy sivulta Eat Good 4 Life.

Iltapäivällä vielä sitten koristelen piirakan sulalla suklaalla ja suolapähkinöillä. Ehkä mä sitten ehdin vaikka napata teoksestani vielä kuvan ja laittaa sen tänne. Aamulla kesken valmistuksen en joutanut ottaa kuvia, kun seurasin sivusilmällä Nepun ja puolison aamutoimia. Nepu juoksi ympäri taloa huutaen "olen nakuna, olen nakuna!" eikä millään ymmärtänyt miksi pitäisi pukea vaatteita päälle.

Kissalapsi ja kissalapsen lääkärireissu

Oon jo aiemminkin maininnut meidän kissalapsen allergiaoireista. Pari kuukautta sitten se sai taas pitkävaikutteisen antibioottipistoksen ja pitkävaikutteisen kortisonipistoksen raavittuaan korvansa rikki. Huokasin helpotuksesta, kun oireet loppuivat tälläkin kertaa heti. Mutta muutama viikko sitten jo alkoi taas kissalla iho punottaa. Viikonloppuna huomasin, että karvaa on nyhdetty vasemman jalan varpaanväleistä ja sieltä täältä muualtakin jalasta sekä vatsanalusesta. Läträsin ensiavuksi aloe vera -geeliä ihoa ja kutinaa rauhoittamaan. Kissa suuttui ja pesi geelit veke.

No, yhden yön aikana se oli sitten riipinyt verille molemmat korvat ja oikean silmän. Siis koko silmänympärys oli paksulti ruvella ja vertakin tuli. Silmä rähmi ja oli ihan sirrillään, kun se oli ärtymyksestä turvoksissa. Eilen sitten kiikutin kisun lääkäriin ja siellä koko henkilökunta kävi taivastelemassa raavittua naamaa. Sen verran usein ollaan noiden oireiden vuoksi käyty, että ollaan tultu tutuksi. Siinä sitten arvottiin, mitä tehdään.

Nyt oli oireet rajummat kuin ennen, joten lähdetään nyt kokeilemaan hiukan järeempää hoitoa. Samat tutut antibiootti- ja kortisonipiikitkin kissalapsi sai, mutta lisäksi vielä perjantaista alkaen alkaa allergialääkekuuri. Tabletti joka ilta seuraavat kaksi viikkoa (tästä tulee varmasti helppoa...), sitten tarpeen vaatiessa jatketaan vielä puolikkaalla tabletilla. Se sai mukaan myös muovikaulurin, jota voidaan käyttää, ettei se pääse esimerkiksi sitä aloe vera -geeliä heti pesemään pois tai enempää kutisevia rupia repimään. Vielä en jotenkaan raaskinut kauluria laittaa, kun tiedän millaset herneet kissalapsi nenäänsä siitä vetää.

Sitten meille annettiin vielä allergiaruokaa, jota pitäisi kokeilla. Mä vaan jännitän, miten mahtaa virtsatieoireiden kanssa käydä, kun kissalapsi on kiteille varsin altis. Ne on hyvin pysyneet poissa niiden ennaltaekäisyyn tarkoitetuilla lääkeraksuilla. Mutta alkuun nyt sekotellaan kahta nappulaa ja yritetään vähin erin lisätä allergiaversiota.

Kahden viikon päästä mun pitää soitella lääkäriin ja kertoa, miten kissalapsella menee. Sitten päätetään jatkotoimenpiteistä.

Kiva, että saadaan lääkkeitä, jotka vaikuttaa edes jonkin aikaa. Silti mietityttää, mistä kummasta oireet oikein on peräisin. Allergiatesteistä kyselin, että onko mahdollista tehdä. Infektio on hoidettava ensin pois ja sitten mietitään. Lääkäri puhui jotakin jostakin verestä eroteltavasta seerumista ja sen tutkimisesta, se kuulosti monimutkaiselta ja kalliilta. Mutta katsotaan nyt, miten tilanne etenee.

Eilen illalla kissalapsi oli kyllä tyytyväisen ja rennon olonen muutamaan aiempaan päivään verrattuna, ilmeisesti kortisoni oli kutinaan jo auttanut. Sain lempeitä silmäyksiä rapsuttaessani hänen ylhäisyyttään sohvalla. Silti käy niin sääliks, kun aina on jotain vaivaa. Elvis ei ole koko elämänsä aikana ollu kipee, mutta kissalapsi sitte senkin edestä.

Valokuvausta, vähän glitteriä ja synttärisuunnitelmia

Nepun 2-vuotissynttärikuvaus on vähän viivästynyt, mutta eilen oltiin tytön kummisedän kans sitte vähän miljöökuvia ottamassa, kun hän tarvitsi johonkin opiskeluihin liittyen sellasia. Oltiin Yyterissä ja katseltiin mitä ipana hääräilee ja yritettiin pysyä perässä. Toivottavasti tuli jokunen onnistunutkin otos siinä vauhdissa. Jos sais vaikka itelle jonkun suurennoksen seinälle. Sää oli kaunis ja yllättävänkin lämmin.

Oma 30-kymppispäivä siis tuli (ja meni, oon ollut laiska kirjottelemaan), vaikka aikanaan se tuntu niin kovin kaukaselta. Tai oikeestaan se tuntu kaukaselta vielä kesälläkin. Itseni tuntien odotin jotain kevyttä tai vähän vähemmän kevyttä vanhenemiskriisiä, mutta toistaiseksi ei ole näkynyt ja hyvä niin. 

Synttärikekkereitäni järjestelen parin viikon päähän, kun mystillisesti kaikki syyskuun viikonloput vaan tuli täyteen. Teemana on yllättävästi Black&Pink ja oon jo tilannut teemaan sopivia kattaustarvikkeita ja kynnetkin on huollatettu teemaan sopiviksi. Ehkä hieman överiä, mutta jos juhlii harvoin ja sitten täyttää 30 niin kai sitä ny voi vähän överiks vetääkin. Vai? Kynsien tekijältä toivoin mustaa, pinkkiä ja kimallusta ja sitähän tuli!

Tarjoilusuunnitelmat on kyllä ihan vaiheessa. Onnistuiskohan osassa noudattaan väriteemaa? Sit en osaa päättää tekiskö jotain lämmintä ruokaa vaiko vain kevyempää ja mitä suolaista ja mitä makeaa. Kakku vai ei kakkua? Terveysruokaa vai kunnon mässyä? Mitä juomista tarjolle? APUA.

Musiikkivalinnat sen sijaan on hyvinkin selvillä: aion soittaa Glee-musaa (ja vähän Hurtsia), sanokaa mitä sanotte! Erityisesti tätä mash uppia, koska se vaan on niin hyvä.

Treenit etenee ja treenaaja edistyy

Kaheksan viikon ohjelmasta on nyt takana pikkusen vajaat neljä viikkoa. Kahtena päivänä oon tainnut jättää harjotukset väliin, ei mikään hullumpi prosentti siis. Ihan hyvin on sujunu muutenkin ja mulla on ollut myös treeniseuraa, koska puolisokin innostu siitä ohjelmasta. Ollaan monena päivänä yhdessä urheiltu omassa pihassa.

Jos tästä harjottelun etenemisestä pitäs jotain analyysiä tehdä, niin sisu on kyllä kasvanut, vaikka mitään muuta ei oliskaan tapahtunut. Paitsi et on kyl. Oon selviytyny mielestäni vallankin kiitettävästi rankemmistakin treeneistä, että niinku pienet sille. Treenikaveri on siitä kiva, ei tuu huilattua ihan niiiiin herkästi.

Painoja nostelen mielelläni, mutta edelleen varmaan vähän liian varovaisesti. Pelkään etten jaksa, vaikka luultavasti jaksaisin aika hyvinkin. Ja ainahan painoja voi vähentää, jos ei jaksakaan. Meille hankitut säädettävät käsipainot on osottautunu aika näppäriks kapineiks, joskin ne on aika isot. Puoliso valitteli, et hänelle ne on jopa vähän liian kevyet tietyissä kohdin, mut mulle 2-13,5kg/käsi riittää enemmän ku hyvin.

HIITit on mulle hankalimpia. Sykkeet nousee helposti tosi korkeiks ja sillä saa äkkiä itelleen huonon olon. Toisaalta oon oppinut sen verran kuulostelemaan kroppaani, että en heti pidä taukoa pienen epämukavuuden tunteen tullessa. Tabata-tyylinen 4x 20sek aktiivista ja 10sek (aktiivista) lepoa per liike tuntuu välillä tosi tuskallisen pitkältä rundilta. Samalaiset setit x3 on tuntunu paremmilta, liikeradat pysyy parempina. Toki riippuu myös tehtävistä liikkeistä.

Tänään oli ohjelmassa taas ihan erilainen HIIT. 12 minuuttia, neljä liikettä (mukana myös arkkiviholliseni burpee ja punnerrus) ja kaikki läpi järjestyksessä, ensin kymmenen toistoa per liike, sitten yhdeksän, kahdeksan jne. kunnes oli enää yks toisto jäljellä. Ei taukoja ollenkaan. Oli pakko muutaman kerran painaa paussia, kun en pysyny videon perässä. Ja happi meinas loppua. Siihen perään oli puolen tunnin setti pilatesta ja aerobista harjottelua. Huomenna voi tuntua jalois.

Vielä mä selätän ne perhanan burpeet (yleisliike),vaikka toistaseks ne uuvuttaa mut melko nopeesti. Kehitystä on silti tapahtunu, mut yhtä tuskaa ne on joka kerta kuuden ekan toiston jälkeen. Kyl se siit!

Mittoja en oo itestäni tänä aikana ottanu, ehkä sitten, ku on kokonainen kuukausi ohjelmaa täynnä. Kuntotestin teen vasta sitte siellä kahden kuukauden kohdalla. Toivottavasti näkyy edes mittanauhassa jotain, vaikka vaaka ei sanos mitään tai en ite näe peilissä mitään erityistä. Syömisiä en oo kyllä oikein kattonu, mutta noh. Nyt meenkin tästä syömään terveyspiirakkaa iltapalaksi: puolison valmistama banoffeepiirakka oli huippuherkullista!

Viime viikkojen tunnelmia

Oonpas viettäny hetken oikein hiljaiseloa. Ei mitään sen kummempaa syytä kuin että yksinkertasesti en oo iltasin istahtanut koneen ääreen pariin viikkoon. Nyt aattelin tulla ilmottautuun, että olen hengissä. Tästä tulis kilometrien pitunen tarina, jos vaan lataisin tähän kaiken mitä on mielen päällä, joten ihan päällimmäiset fiilistelyt vaan.

No mutta, ekana, Nepun 2-vuotiskemut vietettiin ja ne sujui mitä parhaimmin ja mummukin saapui paikalle. Mulla oli siinä juhlia edeltävinä parina iltana sellanen leivonta- ja askartelutyöpaja. Olin lopputulemaan tosi tyytyväinen. Synttärikakusta tuli suloinen, kakkutikkarit oli sieviä ja lohivoileipäkakku keräs kehuja. Mun DIY pompom -pallotkin oli hauskat, ne roikkuu edelleen meillä keittiössä. 

Nepu sai lahjaks paljon kirjoja, joita oltiinkin toivottu iltalukemisiksi. Lisäks hän sai mm. Duplo-junan ja junaradan, soittorasian, Fisher Pricen kassakoneen, Hello Kitty -olkalaukun ja leikkikeittiön. Kaikki lahjat oli mieluisia ja niillä on edelleen leikitty joka päivä. Nepu on vieläkin sen verran pieni, että häntä ihmetytti pakettien määrä ja se, miks niitä piti availla. Hän oli tyytyväinen siihen ekasta paketista löytyneeseen tavaraan. Vaikka kai hän nyt on jo onnellinen siitä, et malttoi avata jokasen paketin.

 

Me leivottiin myös ekaa kertaa pullaa Nepun kanssa tossa viime viikolla. Hän sai kokeilla meiltä synttärilahjaks saamiaan essua ja kaulinta. Me liotettiin yhdessä hiivaa lämpimään maitoon ja sitten ihmeteltiin, miten taikinan juuri oikein nousi. Mä hoidin taikinan vaivaamisen ja sit me ryhdyttiin yksissä tuumin essut päällä leipomaan. Tehtiin pari pullapoikaa, korvapuusteja ja pari jotain omituista sykeröä.

Ei paljoa haitannut, että raesokerikin oli päässyt loppumaan ja puustit ja sykeröt jäi ilman sokerikoristuksia. Rusinoita sentään oli pullapoikia varten. Pullat voideltiin kananmunalla ennen paistamista ja viimeistään siinä vaiheessa myös mun tekemät korvapuustit kokivat pientä viimeistelevää muotoilua, kun Nepu levitti kananmunaa sivelyn sijaan läpsyttelemällä. Mitäpä pienistä, omiin suihin ne pullat menee ja ne muuten maistui aivan törkeen hyviltä!

Tiedän, et jotkut aina kauhistelee lasten tekemiä leipomuksia, koska niissä voi olla räkää ja kuolaa ja ties mitä. Mutta mä tiedän, et näissä Nepun tekemissä pullissa ei kyllä oo. Hän keskitty niin kovasti leipomishommiin, että ei siinä ehtinyt olla käsiä vapaana mitään nenänkaivuuta varten (vaikka ei hän kyl muutenkaan nenäänsä kaivele) ja luonnollisesti mun oli vahdittava sentin päässä sitä touhua koko ajan, koska olin nostanu hänet tuolille työtason viereen seisomaan, että yltää siinä tekemään. 

Sit on pakko laittaa vielä mun äidin ikuistama kuva minusta ja isästä leikkipuistossa menneenä lauantaiaamupäiväänä. Äiti käski isää kaivamaan kuopan Nepulle, joten isähän jatkoi hommia, vaikka Nepu häipyi muihin leikkeihin. Ja mä en voinut antaa sen hyvän valmiiksi möyhityn hiekan mennä hukkaan, joten tein kymmenen isoa hiekkakakkua. Ollaanko vähän samikset farkuissa ja valkosissa takeissa?

Sit vielä pari pakollista fiilistelykuvaa kuluneilta parilta viikolta. Kun niitä ny on tullu räpsittyä.

Ylihuomena on mun syntymäpäivä. 30, hei haloo. Juhlistan sitä jo huomenna menemällä aamulla klo 8 juurihoitoon. Sen jälkeen kyllä lähetään koiraporukalla puolukkaan, vaikken tykkääkään puolukoista. Puoliso lupas tehdä mulle torstaina sitä aiemmin ihastelemaani banoffee-raakapiirakkaa. Mää toivon ite vaan rauhallista synttäripäivän aamua ja leffaa illaksi. Sen tiijän jo, että saan ankankoipea päivälliseksi, OM NOM.