Kissalapsi ja kissalapsen lääkärireissu

Oon jo aiemminkin maininnut meidän kissalapsen allergiaoireista. Pari kuukautta sitten se sai taas pitkävaikutteisen antibioottipistoksen ja pitkävaikutteisen kortisonipistoksen raavittuaan korvansa rikki. Huokasin helpotuksesta, kun oireet loppuivat tälläkin kertaa heti. Mutta muutama viikko sitten jo alkoi taas kissalla iho punottaa. Viikonloppuna huomasin, että karvaa on nyhdetty vasemman jalan varpaanväleistä ja sieltä täältä muualtakin jalasta sekä vatsanalusesta. Läträsin ensiavuksi aloe vera -geeliä ihoa ja kutinaa rauhoittamaan. Kissa suuttui ja pesi geelit veke.

No, yhden yön aikana se oli sitten riipinyt verille molemmat korvat ja oikean silmän. Siis koko silmänympärys oli paksulti ruvella ja vertakin tuli. Silmä rähmi ja oli ihan sirrillään, kun se oli ärtymyksestä turvoksissa. Eilen sitten kiikutin kisun lääkäriin ja siellä koko henkilökunta kävi taivastelemassa raavittua naamaa. Sen verran usein ollaan noiden oireiden vuoksi käyty, että ollaan tultu tutuksi. Siinä sitten arvottiin, mitä tehdään.

Nyt oli oireet rajummat kuin ennen, joten lähdetään nyt kokeilemaan hiukan järeempää hoitoa. Samat tutut antibiootti- ja kortisonipiikitkin kissalapsi sai, mutta lisäksi vielä perjantaista alkaen alkaa allergialääkekuuri. Tabletti joka ilta seuraavat kaksi viikkoa (tästä tulee varmasti helppoa...), sitten tarpeen vaatiessa jatketaan vielä puolikkaalla tabletilla. Se sai mukaan myös muovikaulurin, jota voidaan käyttää, ettei se pääse esimerkiksi sitä aloe vera -geeliä heti pesemään pois tai enempää kutisevia rupia repimään. Vielä en jotenkaan raaskinut kauluria laittaa, kun tiedän millaset herneet kissalapsi nenäänsä siitä vetää.

Sitten meille annettiin vielä allergiaruokaa, jota pitäisi kokeilla. Mä vaan jännitän, miten mahtaa virtsatieoireiden kanssa käydä, kun kissalapsi on kiteille varsin altis. Ne on hyvin pysyneet poissa niiden ennaltaekäisyyn tarkoitetuilla lääkeraksuilla. Mutta alkuun nyt sekotellaan kahta nappulaa ja yritetään vähin erin lisätä allergiaversiota.

Kahden viikon päästä mun pitää soitella lääkäriin ja kertoa, miten kissalapsella menee. Sitten päätetään jatkotoimenpiteistä.

Kiva, että saadaan lääkkeitä, jotka vaikuttaa edes jonkin aikaa. Silti mietityttää, mistä kummasta oireet oikein on peräisin. Allergiatesteistä kyselin, että onko mahdollista tehdä. Infektio on hoidettava ensin pois ja sitten mietitään. Lääkäri puhui jotakin jostakin verestä eroteltavasta seerumista ja sen tutkimisesta, se kuulosti monimutkaiselta ja kalliilta. Mutta katsotaan nyt, miten tilanne etenee.

Eilen illalla kissalapsi oli kyllä tyytyväisen ja rennon olonen muutamaan aiempaan päivään verrattuna, ilmeisesti kortisoni oli kutinaan jo auttanut. Sain lempeitä silmäyksiä rapsuttaessani hänen ylhäisyyttään sohvalla. Silti käy niin sääliks, kun aina on jotain vaivaa. Elvis ei ole koko elämänsä aikana ollu kipee, mutta kissalapsi sitte senkin edestä.