Treenit etenee ja treenaaja edistyy

Kaheksan viikon ohjelmasta on nyt takana pikkusen vajaat neljä viikkoa. Kahtena päivänä oon tainnut jättää harjotukset väliin, ei mikään hullumpi prosentti siis. Ihan hyvin on sujunu muutenkin ja mulla on ollut myös treeniseuraa, koska puolisokin innostu siitä ohjelmasta. Ollaan monena päivänä yhdessä urheiltu omassa pihassa.

Jos tästä harjottelun etenemisestä pitäs jotain analyysiä tehdä, niin sisu on kyllä kasvanut, vaikka mitään muuta ei oliskaan tapahtunut. Paitsi et on kyl. Oon selviytyny mielestäni vallankin kiitettävästi rankemmistakin treeneistä, että niinku pienet sille. Treenikaveri on siitä kiva, ei tuu huilattua ihan niiiiin herkästi.

Painoja nostelen mielelläni, mutta edelleen varmaan vähän liian varovaisesti. Pelkään etten jaksa, vaikka luultavasti jaksaisin aika hyvinkin. Ja ainahan painoja voi vähentää, jos ei jaksakaan. Meille hankitut säädettävät käsipainot on osottautunu aika näppäriks kapineiks, joskin ne on aika isot. Puoliso valitteli, et hänelle ne on jopa vähän liian kevyet tietyissä kohdin, mut mulle 2-13,5kg/käsi riittää enemmän ku hyvin.

HIITit on mulle hankalimpia. Sykkeet nousee helposti tosi korkeiks ja sillä saa äkkiä itelleen huonon olon. Toisaalta oon oppinut sen verran kuulostelemaan kroppaani, että en heti pidä taukoa pienen epämukavuuden tunteen tullessa. Tabata-tyylinen 4x 20sek aktiivista ja 10sek (aktiivista) lepoa per liike tuntuu välillä tosi tuskallisen pitkältä rundilta. Samalaiset setit x3 on tuntunu paremmilta, liikeradat pysyy parempina. Toki riippuu myös tehtävistä liikkeistä.

Tänään oli ohjelmassa taas ihan erilainen HIIT. 12 minuuttia, neljä liikettä (mukana myös arkkiviholliseni burpee ja punnerrus) ja kaikki läpi järjestyksessä, ensin kymmenen toistoa per liike, sitten yhdeksän, kahdeksan jne. kunnes oli enää yks toisto jäljellä. Ei taukoja ollenkaan. Oli pakko muutaman kerran painaa paussia, kun en pysyny videon perässä. Ja happi meinas loppua. Siihen perään oli puolen tunnin setti pilatesta ja aerobista harjottelua. Huomenna voi tuntua jalois.

Vielä mä selätän ne perhanan burpeet (yleisliike),vaikka toistaseks ne uuvuttaa mut melko nopeesti. Kehitystä on silti tapahtunu, mut yhtä tuskaa ne on joka kerta kuuden ekan toiston jälkeen. Kyl se siit!

Mittoja en oo itestäni tänä aikana ottanu, ehkä sitten, ku on kokonainen kuukausi ohjelmaa täynnä. Kuntotestin teen vasta sitte siellä kahden kuukauden kohdalla. Toivottavasti näkyy edes mittanauhassa jotain, vaikka vaaka ei sanos mitään tai en ite näe peilissä mitään erityistä. Syömisiä en oo kyllä oikein kattonu, mutta noh. Nyt meenkin tästä syömään terveyspiirakkaa iltapalaksi: puolison valmistama banoffeepiirakka oli huippuherkullista!