Viime viikkojen tunnelmia

Oonpas viettäny hetken oikein hiljaiseloa. Ei mitään sen kummempaa syytä kuin että yksinkertasesti en oo iltasin istahtanut koneen ääreen pariin viikkoon. Nyt aattelin tulla ilmottautuun, että olen hengissä. Tästä tulis kilometrien pitunen tarina, jos vaan lataisin tähän kaiken mitä on mielen päällä, joten ihan päällimmäiset fiilistelyt vaan.

No mutta, ekana, Nepun 2-vuotiskemut vietettiin ja ne sujui mitä parhaimmin ja mummukin saapui paikalle. Mulla oli siinä juhlia edeltävinä parina iltana sellanen leivonta- ja askartelutyöpaja. Olin lopputulemaan tosi tyytyväinen. Synttärikakusta tuli suloinen, kakkutikkarit oli sieviä ja lohivoileipäkakku keräs kehuja. Mun DIY pompom -pallotkin oli hauskat, ne roikkuu edelleen meillä keittiössä. 

Nepu sai lahjaks paljon kirjoja, joita oltiinkin toivottu iltalukemisiksi. Lisäks hän sai mm. Duplo-junan ja junaradan, soittorasian, Fisher Pricen kassakoneen, Hello Kitty -olkalaukun ja leikkikeittiön. Kaikki lahjat oli mieluisia ja niillä on edelleen leikitty joka päivä. Nepu on vieläkin sen verran pieni, että häntä ihmetytti pakettien määrä ja se, miks niitä piti availla. Hän oli tyytyväinen siihen ekasta paketista löytyneeseen tavaraan. Vaikka kai hän nyt on jo onnellinen siitä, et malttoi avata jokasen paketin.

 

Me leivottiin myös ekaa kertaa pullaa Nepun kanssa tossa viime viikolla. Hän sai kokeilla meiltä synttärilahjaks saamiaan essua ja kaulinta. Me liotettiin yhdessä hiivaa lämpimään maitoon ja sitten ihmeteltiin, miten taikinan juuri oikein nousi. Mä hoidin taikinan vaivaamisen ja sit me ryhdyttiin yksissä tuumin essut päällä leipomaan. Tehtiin pari pullapoikaa, korvapuusteja ja pari jotain omituista sykeröä.

Ei paljoa haitannut, että raesokerikin oli päässyt loppumaan ja puustit ja sykeröt jäi ilman sokerikoristuksia. Rusinoita sentään oli pullapoikia varten. Pullat voideltiin kananmunalla ennen paistamista ja viimeistään siinä vaiheessa myös mun tekemät korvapuustit kokivat pientä viimeistelevää muotoilua, kun Nepu levitti kananmunaa sivelyn sijaan läpsyttelemällä. Mitäpä pienistä, omiin suihin ne pullat menee ja ne muuten maistui aivan törkeen hyviltä!

Tiedän, et jotkut aina kauhistelee lasten tekemiä leipomuksia, koska niissä voi olla räkää ja kuolaa ja ties mitä. Mutta mä tiedän, et näissä Nepun tekemissä pullissa ei kyllä oo. Hän keskitty niin kovasti leipomishommiin, että ei siinä ehtinyt olla käsiä vapaana mitään nenänkaivuuta varten (vaikka ei hän kyl muutenkaan nenäänsä kaivele) ja luonnollisesti mun oli vahdittava sentin päässä sitä touhua koko ajan, koska olin nostanu hänet tuolille työtason viereen seisomaan, että yltää siinä tekemään. 

Sit on pakko laittaa vielä mun äidin ikuistama kuva minusta ja isästä leikkipuistossa menneenä lauantaiaamupäiväänä. Äiti käski isää kaivamaan kuopan Nepulle, joten isähän jatkoi hommia, vaikka Nepu häipyi muihin leikkeihin. Ja mä en voinut antaa sen hyvän valmiiksi möyhityn hiekan mennä hukkaan, joten tein kymmenen isoa hiekkakakkua. Ollaanko vähän samikset farkuissa ja valkosissa takeissa?

Sit vielä pari pakollista fiilistelykuvaa kuluneilta parilta viikolta. Kun niitä ny on tullu räpsittyä.

Ylihuomena on mun syntymäpäivä. 30, hei haloo. Juhlistan sitä jo huomenna menemällä aamulla klo 8 juurihoitoon. Sen jälkeen kyllä lähetään koiraporukalla puolukkaan, vaikken tykkääkään puolukoista. Puoliso lupas tehdä mulle torstaina sitä aiemmin ihastelemaani banoffee-raakapiirakkaa. Mää toivon ite vaan rauhallista synttäripäivän aamua ja leffaa illaksi. Sen tiijän jo, että saan ankankoipea päivälliseksi, OM NOM.