Sitten tulikin ötökät. Hyttyset, mäkäräiset ja muut. Tunki itseään ihan joka paikkaan. Mulla meinas niin palaa käpy ja keskittyminen meni osittain ylimääräseen huitomiseen. Venyttelyosaston huolehdin sisällä, ei olis hermo kestäny muuten. Pitääkö ny sitte siirtyy aikasen aamun harjotteluun, että säästyy syödyksi tulemiselta? Ei mua huvita herätä.
Eilen olin ötököitä paossa sit ihan vaan sisällä. Heiluttelin käsipainoja. Sisuunnuin, kun en oo aikeista huolimatta saanut aikaseks ostaa itelleni pienempiä käsipainoja, puolisolla on 5-kiloset vaan. Mietin sitten, et miksen muka vois niitä viiden kilon painoja käyttää. Emmä ny mikää hyttynen oo. Jos tarviin kevyempii ni käytän vaikka vesipulloja. Otinkin sellaset varalle eikä niitä ihan kauheesti tarvittu, HAH! Strong is the new skinny - vai miten se meni.
Elvis-kissa tuli ihan lähelle ihmettelemään, et mitä mä niiden painojen kanssa oikein teen. Se kierteli ja kaarteli siinä ympärillä, pysähty välillä suorastaan tuijottamaan ja välillä yritti puskea mua tai painoja. Ehkä sitäkin on purru urheilukärpäne, kuka tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän merkin itestäsi, olisi kiva tietää, jos olet käynyt lueskelemassa jaarittelujani.