Mitenkä sitä muuten viettäis viikkoa lapsen kans keskenään kuin olemalla kipeenä? Oli kaikkia mukavia suunnitelmia kuluvalle viikolle, kun puoliso on hiihtoreissullaan, mutta Nepu otti ja tuli kuumeeseen kuten viime vuonnakin. Tänään taas mulla silmiä särkee ja nenä vuotaa, eli tää lenssu alkaa jo kolmatta kertaa uudelleen. Voi miten kiva. Sairastelun lisäks oon nukkunut koko viikon tosi huonosti, joten ei oo kovinkaan juhlava olo enää tässä vaiheessa.
Alkoi olla aika mökkihöperö olo, kun olin ollut useamman päivän kaksin 2,5-vuotiaan kanssa. Vaikka meillä onkin ollut varsin hedelmällisiä keskusteluja Nepun kanssa, oli aika piristävää jutustella työkavereiden kans aamukahvipöydässä tänä aamuna. Ja vaikka kotona oleminen olikin nyt koostunut enemmän sohvalla makoilusta, oli se silti jotenkin väsyttävää, kun toinen on kipeänä. Mitataan kuumetta, otetaan lääkettä, yritetään keksiä mikä syötävä ja juotava maistuisi ja sitten katotaan Mimiä ja Kukua ja Rasmus Nallea kolmannenkymmenennen kerran putkeen. Pirteämpinä hetkinä Nepu ampaisi sohvalta ja huusi "Äiti! Nyt pompitaan!" ja mä en olis millään jaksanut.
Eilen mun vanhemmat poikkes meillä, että pääsin kauppaan täydentämään hedelmä- ja vihannesvarastoja. Tuntui huippuhyvältä vetää raitista ilmaa keuhkoihin, kun pääsin ovesta ulos. En ollut käynyt ulkonakaan maanantain jälkeen. Samoin tänään aamulla pieni pakkanen tuntui aika virkistävältä. Ehkä elämä kohta voittaa. Ainakin puoliso tulee kotiin sunnuntai-iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän merkin itestäsi, olisi kiva tietää, jos olet käynyt lueskelemassa jaarittelujani.