Tervetuloa 2015 ja muisteloita vuodelta 2014

Vuosi 2015 on toivotettu tervetulleeksi ja 2014 hyvästelty. Mulle on tosi monena vuodenvaihteena ollut rinnassa sellanen puristava tunne, että taas on yks vuosi takana ja kohta mä jo kuolen. Se on varmaan pitkälti liittynyt myös siihen, että mulle vuoden loppupuolisko on aina ollut henkisesti jotenkin vaikeeta aikaa. En mä oo keksinyt sille kauheesti muita syitä kuin pimeyden. En pidä pimeästä, tuntuu, että se imee musta kaiken energian, joten mua ahdistaa oikeastaan koko ajan. Joskus ahdistuksesta on aiheutunut ihan fyysisiäkin oireita. 

Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että Nepun syntymän jälkeen ahdistusoireet on lieventyneet tosi paljon ja oon pystynyt paremmin nauttimaan joulun ajasta yleensäkin sekä jotenkin rennommin ottamaan vastaan uuden vuoden. Kliseisesti siis olen ilmeisesti lapsen myötä oppinut elämään enemmän hetkessä ja murehtimaan vähemmän menneitä ja tulevia juttuja.

Aioin nopeesti listata tähän muutamia menneeltä vuodelta mieleen painuneita asioita. Mutta ei se ihan niin nopeesti käynytkään, mun piti ihan oikeasti alkaa miettiä mitä kaikkea päättyneenä vuonna oikein tapahtuikaan. Osa asioista kuulostaa ehkä vähäpätöisiltä, mutta ne on kuitenkin syystä tai toisesta jääneet tosi vahvasti mun mieleen.

• Nepu aloitti perhepäivähoidossa ja mä palasin tekemään täysiä työviikkoja kolmipäiväisen työviikon sijaan.
• Innostuin liikkumisesta ihan uudella tavalla löydettyäni Fitness Blenderin.
• Perustin tämän blogin.
• Vietin hauskan viikonlopun ystävän polttareissa. Reissulla majoituin itselleni täysin vieraan ihmisen luo ja meillä oli tosi hauskaa yhdessä.
• Löysin smoothiet ja banaanijäätelön.
• Vietin monta mukavaa hetkeä Hekun ja koiratreffiporukan (olen huippuonnellinen uusista ystävistä!) kanssa Yyterissä ja metsälenkeillä.
• Kesän kohokohtina arkiset kesäpuuhat perheen kesken ja ehdottomasti perinteinen Pori Jazz -konserttipäivä hyvässä seurassa.
• Leivoin Nepun kanssa ekaa kertaa sekä pullia että joulupipareita.
• Nepu oppi ajamaan potkupyörällä ja harjoitteli myös laskettelua.
• Entinen hoitohevoseni vuosien takaa, Pilven Poika, kuoli juuri vähän ennen 25-vuotissyntymäpäiväänsä.
• Töissä olen ollut mukana keskitetyn palvelupisteen kehittämisessä ja muitakin ihan mielenkiintoisia juttuja on vuoden aikana ollut. 
• Täytin 30 - huhhuh.
• Työpaikka täytti 20 - huhhuh.
• Mua pyydettiin kaasoksi (luulin, ettei tällaista tapahtuis tyyliin ikinä).
• Jouduin hyvästelemään meidän pienen koiran.

Me juhlitiin vuoden vaihtumista aika rauhallisissa merkeissä (lukuunottamatta Nepun koko illan kestänyttä hepulia, mä en tajua mitä ihmettä oli meneillään). Oltiin kutsuttu pari ystävää kylään, syötiin hyvin ja käytiin ulkona katselemassa raketteja ja polttamassa muutamat tähtisadetikut.

Kun ystävät poistuivat iltakymmenen maissa Nepun ollessa täysin valmis petiin, ipanan nukahdettua me otettiin puolison kans mukava asento sohvalla ja kilisteltiin alkavan vuoden kunniaksi yhdellä mun synttärilahjaksi saamista samppanjoista ja samalla kateltiin telkusta Elementarya (Holmes NYC vai mikä hän mahtaa suomeksi olla).

Ei meillä mikään hassumpi vuosi takana oo, vaikka murhettakin siihen tietysti mahtui. Nyt vaan intoa puhkuen kohti uusia juttuja. Odotettavaa on jo tälle vuodelle: Espanjan matka keväällä, toivon mukaan Rukan matka joulukuussa. Oon asettanu taas tavoitteita kunnonkohotukselle. Toivon, että kissalasta kutittaa vähemmän kuin viime vuonna ja että Elvis jatkaa Hekun kuoleman jälkeen taas tavaksi tullutta hengailua sohvan selkänojalla. Nepun kanssa on varmaan paljon hienoja hetkiä luvassa.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!