Arkihuolesi kaikki heitä ja muita jouluhommia

Joulu tuli sikanopeesti. Ja se myös meni sikanopeesti. Joka vuosi musta tuntuu yhtä haikeelta se, miten hartaasti joulua odotetaan ja niin huolella valmistellaan ja kuitenkin sitten pyhät onkin ohi niin äkkiä.

Nepun näkemys

Kuusi karkkiväreissä

Kaiken kukkuraksi se viimeinen rypistys ennen aattoa on aina niin rankka. Meillä hankkii aina jäädä kamalasti hommaa viime tippaan. Yötä myöten paistetaan kinkkua, järjestellään paikkoja, paketoidaan lahjoja ja valmistetaan ehkä jotain ruokia. Jotain sentään tehtiin etukäteenkin: kuusi tuotiin sisälle ajoissa ja koristeltiin vähin erin. Ruokaostokset ja leipomukset oli tehty ajoissa.  

Mulla oli jotenkin hiukan lamaantunut olo, joten ehdotin, tehdään a) vähän vähemmän ruokaa ja b) helposti valmistettavia sortteja. Leivoin perinteisesti kyllä kaksi pientä limppua ja piparit. Tänä vuonna en edes muistanut laskea montako piparia tuli. 

Vaikka joulusapuskoja piti tehdä vähän, oli niitä lopulta kuitenkin reilusti. Tarjolla oli kinkun lisäksi limettigraavattua lohta ja piparjuuri-smetanakastiketta, sillejä, punajuuri-fetasalaattia, sienisalaattia, gremolatajuureksia, lanttu-omenalaatikkoa, perunaa ja tuoreita vihanneksia. Tänä vuonna listalta jäi pois mm. makea makaronilaatikko ja bataattilaatikko (onneksi, en tiedä kuka ne olisi syönyt).

Aattoaamuna arkihuolet kuitenkin olivat tänäkin vuonna hävinneet. Perinteiseen tapaan nousin yksin ja hiippailin keittiöön keittämään riisipuuron ja paistamaan joulutorttuja muiden vielä nukkuessa. Syödessä katsottiin koko perheen kesken Joulupukin kuumaa linjaa ja odoteltiin Lumiukkoa.

Joulusaunassa käytiin kaikessa rauhassa ja lähdettiin hautausmaalle kynttiläkierrokselle, Nepu matkusti siellä tyytyväisenä pulkan kyydissä ja söi lunta. Hautausmaalta mentiin mun vanhempien luo syömään ja illalla seuraan liittyi vielä muutama sukulainen. Siinä sitten avattiin porukalla lahjoja ja kahviteltiin yhdessä. Meidän ipana oli täydessä vauhdissa syötyään vähän liikaa suklaata.

Puolison vanhemmat tulivat meille syömään joulupäivänä ja Tapanina käytiin perheen kesken pulkkamäessä Ruosniemen hiihtokeskuksen rinteissä. Keli oli tosi hieno ja oltais viihdytty pidempäänkin, mutta Nepulla alkoi mennä hieman liiaksi tunteisiin, kun häntä kiehtoneet lumikokkareet hajosivat välillä käsiin. 

Kirsikkana kakun päällä mulle oli meidän koiratreffiporukan naisväki järjestänyt yllätykseksi pienen Hekun muistelutilaisuuden. He olivat ostaneet mulle lahjaksi Nomination-korun, johon olivat valinneet kaksi palaa: tassunjäljen ja H-kirjaimen. En muista milloin viimeksi olisin jostain ollut niin otettu kuin tuosta. Ilman Hekua en olis noita ihania ihmisiä tavannut varmaan ikinä.

Pyhien iltoina sytyteltiin kynttilöitä ja hautauduttiin puolison kanssa sohvannurkkaan konvehtirasioiden ja glögimukien kanssa katselemaan mieleisiä sarjoja Netflixistä ja aamuisinkin saatiin nukkua aika pitkään. Tuntui niin lomalta, että ihan vähän harmitti, kun piti tulla takas töihin.