perjantai 5. joulukuuta 2014

Huh helpotusta!

Olin eilen lietsonut itseni ihan kamalaan stressiin koiran takia. Töihin keskittyminenkin oli hankalaa ja pelkäsin koko ajan pahinta mahdollista.

Lääkärissä kissalapsi pääsi tutkittavaksi ensin. Se sai taas kortisonia ja antibiootin sekä allergialääkekuurin. Paino oli noussut viime käynnistä jotenkin mystisesti melkein 400 grammaa! Kissalapsi oli niin reippaasti, että oikein ihmettelin. Ei elettäkään, vaikka lääkäri joutui kippaamaan sen selälleen vatsanalusen ja takajalkojen tutkimista varten.


Koira punnittiin. Vertailun vuoksi: Heku on painanut helmikuussa 3,3kg (jolloin se oli liian lihava) ja syyskuussa 2,7kg (joka olisi juuri sopiva paino). 6.10. punnitsin 2,6kg ja 27.11. 2,5kg. Vaikka oon punninnut meillä ihan ihmisten vaa'alla, joka ei ehkä ole kovin tarkkakaan, niin näkeehän sen, että koira on laihtunut paljon lyhyessä ajassa. Lääkärissä vaa'an lukema oli 2,35kg ja se oli lääkärinkin mielestä liian vähän.

Hekulta otettiin myös verenkuva. Se ei inahtanutkaan verikoetta ottaessa, vaikka se oli ihan kauhusta jäykkänä. Samoin se luimisteli, kun lääkäri tunnusteli jalat, kaulan, selän, vatsan ja kaiken muunkin mahdollisen. Verikokeen tuloksia piti odottaa 15 minuuttia. Meinasin saada mahahaavan sillä aikaa.


Loppujen lopuksi tilanne ei ollutkaan niin paha kuin olin pelännyt. Valkosolujen määrä oli hieman yli viitearvojen (6.0-12.0 ja Hekulla oli 12.6) ja maksa-arvot piirun verran koholla, mutta ei kuitenkaan hälyttävästi yli viitearvojen (10-118, Hekulla 138). Siis lievä maksan vajaatoiminta ja jokin tulehdus. Heku sai myös pitkävaikutteisen antibioottipiikin ja lisäks sitten maksan toimintaa tukevaa lisäravinnetta, jota pitäis antaa kerran päivässä ruuan yhteydessä.

Lisäravinteen piti olla hyvän makuista, mutta arvatkaapas vaan maistuiko meidän kulinaristille? Ei. Ei edes juustoon käärittynä. Piti keksiä parikin kikkakolmosta, että sain koko tabletin menemään. Ehkä käyn ostamassa maksamakkaraa, johon tabletin saa piilotettua. Tai yritän murentaa sen ruuan joukkoon.

Eniveis Heku vaikutti aamulla jo pirteämmältä, nousi pedistään odottelemaan mikrossa sulavaa ruokaa, kun viime päivät se on vaan nukkunut ja raahautunut syömään siinä kohtaa, kun ruoka on jo kupissa.

Elvis on sentään aina terve ja nälkäinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän merkin itestäsi, olisi kiva tietää, jos olet käynyt lueskelemassa jaarittelujani.