Jo 11 vuotta (siis mihin tää aika menee?) mulla on ollut pieni viininpunainen Fiat Bravo. Nyt tämän auton tarina meidän perheessä näyttäisi tulleen päätökseensä. Italialaiseksi (käsittääkseni) varsin uskollisesti meitä palvellut auto on yksinkertaiseksi käynyt liian pieneksi ja turvattoman tuntuiseksi lapsen kanssa kulkiessa. Eikä turvaistuimen ja lapsen säätäminen kolmioviseen autoon näin ihan suoraan sanottuna ole mikään ergonomian kukkanen. Puhumattakaan pikkuruisen takakontin epäkätevyydestä.
Oon sujuvasti katsellut vaihtoautokandidaatteja ja käynyt koeajamassakin niitä. Mutta kyllä varmaan tuntuu oudolta, kun Fiat sitten lopulta katoaa meidän pihasta. Sillä on aika monet seikkailut vuosien saatossa tehty. Kyllä tää jollain tapaa on jonkin aikakauden loppu, uskollinen ja jo aika paljon elämää nähnyt pikkuauto vaihtuu viimein "aikuisten" autoon. Mä näköjään jotenkin kiinnyn myös autoihin. Tuntuu haikeelta luopua niistä, etenkin tästä yksilöstä. Sillä on kuskattu kissoja, koiria, ystäviä. Käyty jännittävillä ajeluilla ja koettu erinäisiä vikatilanteita.
Uusi auto on siis ollut hiljaisessa etsinnässä jo jonkin aikaa ja tänään päästiin hieromaan yhdestä autosta kauppoja. Kuinka ollakaan alkuperäinen budjetti tuplaantui matkan varrella, mutta jospa tämä uusikin hankinta olisi meillä sitten seuraavat 11 vuotta. Meille tulee Citroen C4 Picasso. Tila-auto. Koska tulevana keväänä tarttis saada mahtumaan toinenkin turvaistuin auton takapenkille.
Tästä kaikesta innostuneena tilasin uuden Bola-korun vanhan kolhiutuneen tilalle ja ajattelin tulla kaapista.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaWau, hienoa! Onnea uudesta tulokkaasta(sekä lapsesta että autosta) :)
VastaaPoistaKiitos Outi :)
PoistaJohan sitä uutista n odoteltukin että milloin Neve saa sisaruksen mutta sua kun kaupungilla näkee niin ei vielä kauheesti huomais ;) missä kuus on laskettuaika?
VastaaPoistaEi sitä varmaan huomaakaan, kun en mitenkään alleviivaa asiaa :)
PoistaLoistavaa! 1975
VastaaPoista