Näin kauan meni, että alko töihinpaluu ahistaa. Siis ei töissä käymisessä eikä töissä itsessään ole mitään vikaa, mutta kun tuntuu, että loppuu vuorokaudesta tunnit kesken. Paitsi, jos lopettaa nukkumisen.
Eilenkin lähdettiin ihan ajoissa töistä, nopee täydennyskauppareissu siihen, sitten kotiin syömään. Puoliso lähti pyöräilemään kolmeks tunniks seitsemän aikaan. Me leikittiin ilta Nepun kans ja sit tulikin jo iltapala, iltapesut, iltasatu ja uni. Iltapalan aikaan olin valmistellu ruuanlaittoo, joten aloin sitte keitellä riisiä, paistella kanaa ja lämmittää uunia, kun olin saanu eläimet ruokituks. Laittelin vielä tämän aamun aamupalatkin tekeytymään (se sentään säästää aamusta muutaman kallisarvosen minuutin).
Kello oli jo kymmenen, ku olis ollu aikaa jumpalle. Arvatkaa jaksoinko? No e. Olin valikoinu valmiiks joku viis kahvakuulavideoo, että niistä viime hetkellä päätän minkä teen. Mut meninki vaan suihkuun, vedin terveellisesti iltapalaks kauheen palan käpykakkua (koska marsipaani on hyvää) ja painelin petiin.
Sama homma oli oikeestaan maanantaina ja tiistainakin (ilman käpykakkua). Paitsi, että tiistaina lähin heti töiden jälkeen tallille ja vietin illan siellä. Mutta siis tämmöstä tää varmaan oli myös ennen kesälomaa, vaatii ehkäpä hieman totuttelua taas päästä uuteen rytmiin. Välillä tuntuu, et ei pysy kaikki narut käsissä ja huushollin pitäminen edes jossain järjestyksessä epäonnistuu niin, että heilahtaa.
Joskus harmittaa olla se, joka murehtii viikon ruuat, kauppareissut, siivoukset, tiskit, pyykinpesut ja muut perusaskareet. Mut toisaalta puoliso sitte murehtii pihahommat, autot ja sen semmoset. Eikä mun yksin tarvii tehdä kaikkea, mutta lähes aina pitää huolehtia, että kaikki tarpeellinen tulee tehdyksi. Vaikka meillä oikaistaan vähän kaikessa (mm. ruohonleikkuun ja imuroinnin hoitaa robotti), silti joskus rassaa, kun pitää ite muistaa kaikki. En halua tietää, miltä meillä näyttäis, jos edes mun takaraivossa ei tekemättömät kotityöt naputtais.
Mut hei, ehkä nyt sentään reenit paremmalla onnella tänään!
Huomenna me pidetään etäpäivä, että päästään töiden jälkeen nopeemmin liikkeelle. Lähdetään Ahlaisiin mummun ja tuffan mökille. Toivon mukaan ukonilma tulee ja menee tänään, että saadaan huomena nautiskella lämmöstä ja uimisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän merkin itestäsi, olisi kiva tietää, jos olet käynyt lueskelemassa jaarittelujani.