Toukokuun kuulumisia

Voi, voi sentään. En ole kauheasti vaivautunut päivittämään tänne mitään. Päivät ovat vain tulleet ja menneet ilman, että on oikein ehtinyt tajutakaan. Puoliso on vaihteen vuoksi painanut viikkotolkulla pitkää päivää töissä ja tehnyt hommia viikonloppuisinkin.

Siitä tietää, että tilanne alkaa olla jo aika nurinkurinen, kun minä saan puolisoltani kurinpalautusta tiistai-iltana klo 22:30, kun en ole halukas siihen aikaan enää aloittamaan demon viimeistelyä asiakkaalle. Uuvuttavaa. Ja esimerkki siitä miten samassa työpaikassa oleminen joskus aiheuttaa hiukan kireää tunnelmaa kotona. Mutta jotta elämä pysyisi tasapainossa, oli mullakin viime lauantaina pitkästä aikaa ylitöitä. Yhden asiakkaan tuotantoympäristön palvelimet päivitettiin uusiin ja järjestelmän yliheitto tietysti tehtiin viikonloppuna.

Eipä tässä sitten mitään kovin kummosta oo tapahtunutkaan. Me odotellaan lämpimiä säitä. Vuosi sitten tähän aikaan taidettiin olla jo hellelukemissa (joskin vain väliaikaisesti), muistelen vaan niitä työkaverin tupareita, jonne hellemekossani pyöräilin. Ei ole hellemekkoja vielä ihan kauheasti tarvinnut. Eikä tarvis edes hellettä, kunhan olis edes 15 astetta lämmintä. Koleudesta huolimatta kiva silti nähdä, miten sateet on saaneet ruohon vihertämään ja ainakin meidän pihassa kasvamaan ihan villisti. Omenapuut on karsittu ja pihlajassa alkaa olla lehtiä. Kyllä tää tästä.

Ai niin, käytiin me Nepun kanssa tallilla pyörimässä, kun Ratsastuskoulu Zilpalla oli avoimet ovet. Lapsonen oli onnellinen, kun "Se poni on niin kiltti ja suloinen eikä se yhtään purenut". Kärryajelut ja poniratsastukset kokeiltiin, ja poniagilityä mun avustamana. Keppariradallakin käytiin kääntymässä.

Nyt meillä onkin koko perhe vaihtelun vuoksi flunssassa. Nepu oli viime viikolla kaksi päivää päiväkodissa ja toi sieltä tuliaisiksi kunnon lenssun. Päiväkotielämä jatkuu taas tän kuun loppuun asti, koska oma pph on sairauslomalla. Tänä aamuna lapsi itki, että ei millään halua päiväkotiin. Ilmeisesti äidin kanssa kotona oleskelu kipeänä ollessa oli liian kivaa. Toivottavasti trinsessani on paremmalla tuulella kotiin hakiessa. Tuollainen käytös tuntuu niin oudolta, kun Nepu on tavallisesti niin reipas ja iloinen ja ottaa kontaktia ihan vieraisiinkin ihmisiin. Tänäänkin päiväkodin portilla vastaantulevalle miehelle huuteli, että "Meidän autossa oli linnunkakkoja!"