Äiti työmatkalla: kamala koti-ikävä

Olin melkein neljä päivää reissussa työn puolesta ja koti-ikävä oli ihan kaamee jo tokana päivänä. Kaipasin Nepua ihan hirveesti. Ikävä vaan paheni puhelinsoitosta, vaikka luulin, että se olis jotenkin helpottanut, että saan puhua Nepulle. Eka kerta varmaan Nepun syntymän jälkeen, kun oon ihan itekseni pois kotoa. Oli mulla reissussa kaksi työkaveria seurana kuitenkin. Toisen kans jaettiin jopa hotellihuone. Veikkaan, että ikävä olis ollu vielä pykälää pahempi, jos olisin ollu hotellihuoneessa illat yksin.

Ikävä puristi rintaa, kun etsiskelin Nepulle tuliaisia. Löysin ihania kukka- ja perhospinnejä ja lopulta sellaisen kukkahiuspannan, jossa oli kunnon säätövara. Ollaan puhuttu paljon seppeleiden tekemisestä, mutta ne kun ei kovin kauaa pysy hyvänä, oli tällanen kestoseppele musta hauska ajatus. Ja kyllä vain, tuliainen oli ihan nappivalinta ja Nepu lähtikin aamulla kukkapanta päässä hoitoon. 

Koti-ikävästä huolimatta reissu oli hyvä. Oltiin siis firman naisväen kanssa Ruotsissa IBM:n järjestämässä IBM Datacap QuickStart Workshopissa. Siellä istuttiin kolme päivää Kistassa sijaitsevan IBM:n toimitalon pikkuluokassa oppimassa uutta Datacapista. Workshopin vetäjä oli jenkeistä ja oli selkeesti vetänyt jokusen workshopin ennenkin. Päivät koostuivat pienistä luentopätkistä ja labroista, joissa saatiin harjoitella luento-osuuksissa läpikäytyjä juttuja. Vikan päivän päätteeksi saatiin suorittaa pari aiheeseen liittyvää testiä, läpäisin vain toisen ja jäi kaivelemaan ihan mielettömästi. Eikä vähiten siks, että jäi kahdesta kysymyksestä kiinni. Opin paljon uutta ja ennen kaikkea pääsin oikeesti jyvälle kaikista eri komponenteista ja siitä mikä minkäkin rooli on.

Kurssipäivät oli ihan työpäivän mittasia, siinä kaheksan tunnin hujakoilla. Lounastauko meillä oli 45-60min vähän tilanteesta riippuen ja muuten pidettiin nopeita pausseja tarpeen mukaan. Päivän jälkeen oli aina ihan kuitti olo. Ja ihmekös se. Aamulla herättiin ajoissa hotellin aamiaiselle, että saatiin syödä rauhassa. Matka Kistaan kesti metrolla 20 minuuttia ja sen lisäksi piti kävellä 10 minuuttia Ibarille. Sama tietysti takas Tukholman keskustaan päin. Kurssipäivän aikana piti olla aika skarppina (mikä kyllä onnistui hyvin, se oli ihan pätevän vetäjän ansiota). Onneks meidän hotelli oli aivan T-centralenin kupeessa, joten kulkeminen oli helppoa. 

Aika sitkeesti me silti käytiin kaupungilla kiertelemässä ja katselemassa, ostoksilla ja syömässä kurssipäivien päätteeksi. Eihän reissu oo mitään, jos ei syö hyvin ja ainakin hiukan liikaa! Reissun lähes ainoat valokuvatkin oli tietysti ruuista... Nimimerkillä Suklaakakkua hotellihuoneessa