Kissat ulkoilemassa ja muita kissajuttuja

En muista yhtään, koska viimeks olen ulkoiluttanut kissoja remmissä ulkona. Nyt on kuitenki tän kesän eka ulkoilu vihdoin takana ja kissat nauttivat kovasti. Nepu auttoi taluttamisessa. Hänen oli hiukan vaikea sopeutua siihen, että kisu ei mennyt sinne mihin hän halusi ja hiukan kismitti, kun ohjeistin vieressä, että "Älä juokse" ja "Älä vedä narusta", kun kissa pysähtyi aidan vierustalle ruohoa nuuhkimaan.

Kissalapsi hölkötteli aidan viertä reippaasti. Se yritti leikkimökin alle piiloon, tutki havupuiden aluset, kierteli omenapuut ja lisäksi innostui leikkimään heinänkorrella niin, että lopulta piti hetken aikaa ottaa lepoa keskellä pihaa. 

Elvis joutui odottelemaan tarhassa omaa vuoroaan kissalapsen ulkoillessa ja siellähän se mourusi kovaan ääneen melkosen kärsimättömänä, vaikka yleensä se on aika hyvä odottamaan. Kun Elviksen vuoro sitten tuli, oli kuvio aika perinteinen. Hölköttelyä parhaille heinäpaikoille, ruohoa napaan ja oksennus. Sen jälkeen matka jatkui koko ajan kehräten ja juoksennellen vähän sinne tänne. Talokin kierrettiin ja leikitin Elvistä maasta löytyneillä pienillä oksilla. En ollenkaan ollut muistanut, että Elvis rakastaa tikkujen perässä juoksemista. Heitin tikun ja kissa säntäsi perään, niin monta kertaa, että lopulta iski väsy. 

"Mene vaan sinne mökkiin!"

Nepulla on vaan hiukan vielä opittavaa kissan ulkoiluttamisesta. Hänestä oli selvästi ihan kummallista, että kissaa ei voinut viedä narussa kuin koiraa eikä se liikkunut käskien yhtään mihinkään. Heinänkorsileikeistä herkesi hirmuinen kikatus. Ehkä tätä tehdään jatkossakin yhdessä :)

Kissalapsi on taas kutissut ja nyt vein sen eri lääkärille näytille. Se sai taas kortisoniannoksen. Lääkärin katseli karvattomia läikkiä ja rupista silmäkulmaa: "Ai, se oikein työstää itseään". Oireet tuli taas ihan parissa päivässä ja lääkäriaikaa piti odotella pari päivää lisää. Siinähän se tilanne jo lähti lapasesta. Tällä kertaa jätettiin antibiootti antamatta, kun pitkän päälle pitkävaikutteiset antibiootit ei oikein oo hyvästä. 

Lääkärin mielestä kyseessä on krooninen ja uusiutuva ihovaiva, joka vaatii jatkuvaa hoitoa. Olen itse samaa mieltä ja ihmettelinkin miksei edellisessä eläinlääkärissä puhuttu jatkuvasta lääkityksestä tai muusta jatkohoidosta koskaan mitään. Oli siis hyvä tutkituttaa kissalapsi muuallakin.

Saatiin sitten kokeiluun Atopica-niminen lääke, jonka siklosporiini vähentää allergiseen ihotulehdukseen liittyvää tulehdusta ja kutinaa. Aika näyttää pitääkö Atopica oireet poissa, sen mahdollinen vaikutus alkaa näkyä vasta reilun kuukauden päästä lääkityksen alottamisesta. Lääke on melkosen tujua tavaraa, havaittuja haittavaikutuksia mm. horrostila, syömättömyys, lisääntynyt syljeneritys, laihtuminen ja veren valkosolujen vähyys. Lääkäri kehottikin seurailemaan painoa, koska laihtuminen on todennäköistä. Toivotaan, että muita sivuoireita ei ilmene, vaikka niiden pitäiskin monien tasaantua, kun jossain vaiheessa antotiheyttä pienennetään. Kissalapsen iho paranee taas pikkuhiljaa, kortisoni on vienyt kutinat pois. Oikeassa silmässä on vaan taas aivan kamalat ruvet, jotka vetää koko silmän sikkaralle. Voi mun kissaa.