Huipuin miniloma ikinä

Me karattiin puolison kans pariksi päiväksi Espanjaan männä viikonloppuna. Ihan vaan, kun meillä oli pari viikkoa sitten 6-vuotishääpäivä ja Espanjaan oli helppo lähteä. Nepu yökyläili mummilassa reissun ajan, joten meillä oli mahiksia tehdä vähän jotain erilaistakin. 

Puoliso etsi ahkerasti Orihuela Costan lähialueilla olevia aktiviteettimahdollisuuksia. Reilun 100km päästä löytyi ratsastusretkiä Costa Blancan vuoristossa järjestävä Ranco La Ofra. Retket sopivat vasta-alkajillekin, reitit kun valitaan taitotason mukaan. Koko retki tehdään käynnissä kauniiden appelsiinipuiden ja granaattiomenapensaiden katveessa. Me varattiin sieltä retki. Ratsastusosuus kesti parisen tuntia ja sen jälkeen oli tarjolla vielä lounasta ja juotavaa. Hinta oli 55€ per nenä. Ihan ilmaista, koska kaikki ruuat ja juomat kuuluivat hintaan. 

Paikkaa pitävä pariskunta oli lähemmäs kymmenen vuotta sitten muuttanut Saksasta Espanjaan ja 6-7 vuotta sitten löytänyt tilan. Siellä oli kaikki niin viimeisen päälle kukkaistutuksia myöten. Mahtava paikka suojaisassa laaksossa Costa Blancan vuorten välissä. Tilan emäntä Tanja veti ratsastusretken ja isäntä Jochen valmisteli sillä välin lounasta. Meille tarjoiltiin grillattua chorizoa ja kasviksia, espanjalaista tortillaa sekä oliiveja. 

Omistajapariskunta oli aivan mielettömän mukava ja molemmat olivat puheliaita, se oli tosi hienoa. Ei mitään liukuhihnameininkiä, vaan oikeasti tuntui, että he ovat kiinnostuneita heillä vierailevista ihmisistä ja kestitsevät kaikkia mielellään. Heillä oli kuusi koiraa sekä lemmikkiorava nimeltään Ernie (ihan huippua!). Hevosten määrää en tiedä, mutta kymmenkunta niitä ainakin reissun aikana näkyi. 

Jos ikinäkään tuolla alueella liikkuu ja on aikaa ja mielenkiintoa, niin suosittelen vierailemaan Rancho La Ofralla. Siellä on hienot puitteet ja koko hoito mietitty viimeisen päälle. Toki, jos kaipaa hevosten kanssa enemmän menoa ja meininkiä, niin tää ei ehkä oo siihen oikea paikka. Mutta rentouttavaan maastoretkeen kyllä. Noita maisemia nimittäin kelpaa katsella.

Mä sain ratsastaa ponilla, jonka nimi oli Calcetines (koska sillä oli valkoiset sukat takajaloissa). Puoliso pääsi kauniin kimon tamman selkään, en vaan kuollaksenikaan muista hevosen nimeä. Meidät jeesattiin ratsujen selkään yksitellen ja alkuun käveltiin kentällä, jotta Tanja näki miten hevosen selässä oleminen sujuu. Sitten lähdettiin. Ensin käveltiin hyvän matkaa alas, jonka jälkeen valtaosa matkasta taittui tasaisella hiekkatiellä vuoren juurella. Loppumatkasta olikin taas aika kiipeäminen ylöspäin. Vaikeammat reitit kulkevat kuulemma vuoren rinteillä, en tiiä olisko mulla uskallusta sinne lähteä kokeilemaan.

Rancho La Ofralta lähtiessä ajeltiin Guadalestin kylän läpi, se oli kaunis. Käytiin myös Guadalestin padolla, siellä oli aika huikeet näkymät. Alicantessakin piipahdettiin. Käytiin jätskillä ja kuljeskeltiin siellä täällä, pienenä bonuksena käytiin myös Volvo Ocean Race -museossa. Sitten ehdittiin vähän uida, ottaa aurinkoa, käydä kävelyllä ja shoppailemassa sekä katselemassa Torreviejan suola-altaita, joista toisessa oli vaaleanpunainen vesi. Se olikin seikkailu, kun yritettiin päästä ihan sellaisen rantaan, ei onnistunut ei. Mutta oli se kaukaakin kaunis. Läheltä olis vaan voinut bongata vaikka flamingoja. Välillä Torrevieja-Alicante on kyllä useampiakin suola-altaita, siellä mä sentään näin muutaman vaaleenpunasen tirpan.