torstai 24. heinäkuuta 2014

Hellettä Pori Jazzeilla, huhu!

Päivät vaan sujahtaa ohi, kun on niin kamalasti kaikenlaista puuhaa. Viimeisimpänä on jäänyt mieleen jazz-humu. Perjantaina oltiin luodolla konsertissa. Oli aurinkoista ja kuuma. Aurinkorasvasta huolimatta vähän naama ja vasen olkapää paloivat, siellä Arenalla kun ei paljon varjopaikkoja ole. Onneks oli pitkä mekko, muuten olis varmaan kärvähtäny myös jalat! Viime vuonna sai olla pitkissä housuissa ja hupparissa ja tällä kertaa tuli hiki pelkästä istumisesta. Eikä tarvinnu pelätä sadetta. Ihan huippua!


Meillä oli seurana mun sisko ja hänen avopuolisonsa. Jokanen meistä mietti etukäteen, miten järjestelyt muuttuneiden anniskelualueiden ynnä muiden osalta toimii. Mutta meidän porukan tunnelmaan ei muutokset ainakaan vaikuttaneet, homma toimi ihan yllättävän hyvin noin ekaksi kierrokseksi. Lapsia mukanaan tuovilla onkin sitten varmaan ollut päätä raavittavana, kun vain alle 12-vuotiaat sai tuoda anniskelualueelle huoltajan seurassa ja kuulemani mukaan alkoholiton alue oli lavalle näkemisen kannalta aika onneton. Positiivista kuitenkin, että vesipisteet ja vessat pelas! Varmaan jäi ens vuodelle kehitettävää, mutta ei tää näinkään ihan pieleen onneksi mennyt.


Eväät oli huomattavasti miellyttävämpi kantaa Arenalle nyt, kun ei voinut viedä mitään juomia mukana. Meillä oli vaan tyhjä vesipullo, että sitä sai sitten tarpeen mukaan alueella täyttää. Samppanjakin oli silleen ihan kohtuuhintanen (ja hyvä), että raaskittiin jatkaa jo jokusen vuoden jatkunutta perinnettä, että konserttipäivä alotetaan pienellä kilistelyllä. Sitten vaan herkuteltiin salaatilla ja illan päälle vielä haettiin herkkuhodarit jostain kojusta. Ai että!


Meille sattu varsinaiset samissalaatit mukaan, vaikka maku niissä oli eri. Saman näköstä mössöä silti molemmat! Toinen oli välimerellistä kvinoasalaattia ja toinen sitruunaista kuskussalaattia. Olipahan terveellistä, onneks edes ostettiin ne hodarit.

Mä olin onnellinen nähdessäni Hurtsin, eikä Pet Shop Boyskaan huono ollut. Niillä meno parani vaan setin loppua kohti. Päivän pää- ja nurmilavan esiintyjistä oikeastaan kaikki oli ihan hyviä, mutta Mac Miller oli mulle jotenki tosi raskasta kuunneltavaa.


Jotenkin jäi harmittaan, että missasin Jamie Cullumin tälläkin kertaa. Yheksän vuotta sitten olin töissä, tiskaamassa Citymarketissa, enkä siksi lähtenyt konserttiin. Tänä vuonna oli pakko valita kahden kiintoisan päivän väliltä, ja lastenhoitojärjestelyt oli suotuisammat perjantaille. Ehkä mä jonain päivänä vielä näen Jamienkin livenä!


Jazz-katu oli musta aiempia vuosia tyhjempi (mikä oli sinänsä hyvä, kun kierreltiin siellä ton hullumaisesti kirmaavan ipanan kanssa), mutta kyllä ne kojut on tätä nykyä parempia kuin ennen. Siis se tavara, mitä niissä myydään. Joka teltassa ei enää ole hassuja hattuja ja sylikaupalla typerän näköisiä aurinkolaseja. Ja herkkujakkin riittää! Munkkeja ei tosin ollut tänä vuonna, harmillista!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän merkin itestäsi, olisi kiva tietää, jos olet käynyt lueskelemassa jaarittelujani.