sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Hypitään, että ruoka laskee!

En ollutkaan istunut Rosson pöydässä sitten pariin vuoteen. Nyt istuin, kun mun vanhemmat halus viedä mut ja tytön syömään. Ei me sinne ehkä normaalisti oltais menty, mutta tänään paikan valintaan vaikuttikin eniten se, että sieltä löytyy kunnon leikkinurkkaus! Näin ne kriteerit kuulkaa muuttuu. 

Mä söin mahani vähintäänkin riittävän täyteen ja kotona tulikin sitten olo, et tarttis tehrä jotain. Edesmennyt mummuni kehoitti joskus yhteisellä jouluaterialla syömään puuroa, että ruoka laskee. Ei muuten toiminut. Päätin sitten kokeilla vähintään yhtä viisasta neuvoa ja pistää hyppelyksi keittiössä tytön mentyä unilleen. Melkoiseksi ähinäksi sekin meni, mutta tulipahan tehtyä.



 


Mun on aina pakko hyödyntää nää urheiluinspikset, koska lähtökohtasesti oon varsin mukavuudenhaluinen ja laiska. Helposti jää treenit tekemättä. Tän vuoden alussa sain kuitenkin jonkun mielenhäiriön ja innostuin kunnonkohotuksesta tosissaan (siis omalla mittapuullani tosissaan). Koska en oo ryhmäliikuntaihminen laisinkaan eikä punttiskaan houkuta, oon ollut ikionnellinen löydettyäni FitnessBlenderin. Monta iltaa viikossa menee jo niin, että kaikkien ilta-askareiden jälkeen mä kaivan jumppamaton esiin. Toivon, että ens kaudella sujuu telemark-käännöksetkin suksilla entistä paremmin, jos vaikka olis vähän enemmän voimaa jaloissa!

Ja hups, sit onkin ihmisellä nukkumaanmenoaika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän merkin itestäsi, olisi kiva tietää, jos olet käynyt lueskelemassa jaarittelujani.