Jump! Down!

Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, kaivan nykyään usein jumppamaton esiin, kun oon saanut Nepun nukkumaan ja kaikki tarvittavat ilta-askareet tehtyä. Niin eilenkin. Joskus näköjään päässä vinksahtaa ja sit alan tehdä jotain, mikä on jo vähän liiankin raskasta (varsinkin vähän huonosti syöneenä ja väsyneenä). Mutta raivolla on vaan vedettävä, kun ei voi periksikään antaa. 

Treenasin taas FitnessBlenderin tahtiin ja valikoin hauskalta näyttävän ohjelman "When I say jump HIIT". Hauskaa se olikin, jotakuinkin johonkin vartin kohdille. 

Loppu olikin melko tuskallista, jalat ei totelleet hypyissä ja keuhkoissakin poltti niin ettei ikinä ennen. Melkein siirryin suoraan loppuverryttelyyn, mut luonto ei antanu periks. Pakko oli tehdä loppuun asti. Treenin jälkeen istuin jumppamatolla pyyhe kädes ja aattelin, et kyl täytyy ihmisen olla päästään pimee. Et jos vaikka tänään vähän jotain kevyempää. Tai vaikka lepopäivä.

Töiden jälkeen vienkin Nepun leikkipuistoon kaveria tapaamaan. Huomenna taidetaan lähteä kahvittelemaan keskustaan. Viikonloppu ja kiireetön oleminen on ihan tervetullutta tän viikon hullunmyllyn jälkeen. 

edit: Hyppimisestä tuli vielä mieleen, että kaipaisin kunnollisia sisätreenikenkiä. Millasetkohan olis hyvät?