Nepu heräs kuumeisena pe-la välisenä yönä (mähän unenpöpperössä luulin, että se on vaan ollut niin uppeluksissa peiton alla, että on siks ihan kuuma ja kärttysä). Kuumelääkkeen voimin päivä meni suht mukavasti, mutta illalla ei lääkkeet enää kohentaneet vointia ja kuumemittari näytti yli 39 astetta. Hetken harkittuani suuntasin Nepu kainalossa päivystykseen Satakunnan keskussairaalaan.
Olihan siellä aivan hemmetinmoiset jonot. Ilmottautumistiskillä sanottiin, et ns. nopeellakin linjalla (jolle mekin oltiin menossa) kestää. Kolme tuntia me siellä sitte istuttiin. Ensin sairaanhoitaja arvioi tarvitaanko lääkäriä ja sitten vielä odoteltiin sitä lääkärin vastaanottoa. Oli se aika pitkä aika odotella pienen ja väsyneen ihmisen kanssa. Tämmöstä se kai tulee olemaan, jos noita päivystyksiä aina vaan keskitetään. Eniveis, mitään muita oireita ei löytynyt kuumeen lisäksi, joten saatiin vaan kuumelääkeresepti ja lähdettiin kotiin. Aamulla onneks oli tilanne jo parempi eikä sunnuntai-iltana kuumetta ollut enää lainkaan, paitsi mulla...
En edes muista koska mulla on kuume käynyt yli 39 asteessa, mutta en välitä vaikkei ikinä enää semmosta tulis. Se oli ihan kamalaa. Maanantaina kuume pysytteli siinä 38 asteessa ja tiistaina taas yli sen. Eilen kävin työterveyslääkärillä ja sain saikkulapun kouraan, loppuviikko pitää levätä. Alkaa kyllä tuntua jo tää makaaminen, joka paikka on ihan jumissa. Mutta kun ei oikein mitään jaksa vielä tehdäkää. Ruokakaan ei ole maistunut, mutta onneks keksin tehdä smoothieta sekä itselleni että Nepulle. Se oli ihan herkkua!
Puoliso palas reissustaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja joutukin sairaanhoitajaks heti seuraavana päivänä. Ei oo mahtanut olla ihan helppo homma sekään. Toistaalta jotain positiivista tässä taudissakin: sohvalla horroksessa maatessani en ehtinyt potea sitä kotiutumisketutusta ollenkaan. Sekä mua että Nepua oli muistettu pienillä tuliaisilla. Nepu sai jarrikset ja pienen pehmolelun. Mulle oli löytynyt Kari Traan Kari bag, josta oon ihan huippuilonen. Lisäks sain parit KT:n treenisukat.
Nyt on arki silti muuten palannut aika hyvin uomiinsa, Nepu on päässyt normaalisti hoitoon ja puoliso töihinsä. Mä vaan edelleen makaan täällä kotona. Jospa kohta jo pystyis olemaan vähän enemmän hyödyksikin. Joku pieni siivousahdistus nakuttaa jo takaraivossa, kun viikonlopun siivoussuunnitelmakin sekaantu kaiken tämän sairastamisen keskellä. No, ehkä tästä ny selvitään, vaikka lattialla parit kissan- ja koirankarvat pyöriikin.
Seuraava työviikkokin pyörii jo mielessä, nimittäin ens viikon aikana mä käyn Kansallisarkiston järjestämän verkkokurssin "Sähköisen asiakirjahallinnan perusteet". Kuulostaa varsin kiintoisalta kurssilta, kyllä, mutta ainakin tällä hetkellä asia liittyy niin tukevasti mun työhön, että johan siitä nyt on otettava kaikki irti! Eniten ehkä jännittää se, että saan kyseisen kurssin asioita tuotua sitten työkavereidenkin tietoon niin, että niistä opeista on hyötyä jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän merkin itestäsi, olisi kiva tietää, jos olet käynyt lueskelemassa jaarittelujani.