Pusu lapselle

Okei. Tää aihe tulee nyt niinku ihan puskista, mutta mun on pakko purkaa asiaa johonkin. Jotkut ehkä tietää, että viihdytän itseäni lukemalla Hevostalli.netin sennufoorumia. Joskus siellä on varsin hulvattomia keskusteluja, mutta eilen törmäsin yhteen, jonka seurauksena totesin, että jotkut ihmiset ovat ajatusmaailmaltaan täysin vinksahtaneita, oikeesti.

Keskustelun aiheena oli "Pussaatko lastasi suulle?" ja pohjustus aiheeseen kuului näin: 

Miten muiden pienten lasten vanhemmat, pussaatko suulle vai pelkästään poskelle? Jos 2 vuotiaasi (kyllä, 2 vuotiaasi, hahhah!) haluaa moiskauttaa sinua suulle, kiellätkö ja torutko? 

Minä sitten asiaa pohtimaan. Ennen Nepua ajatus moisesta olisi tuntunut varmasti oudolta, mutta kun oma lapsi haluaa moiskauttaa minua suulle, en todellakaan halua sitä kieltää saati torua siitä. Eihän parivuotias VOI ymmärtää eroa poskipusun (tai minkä tahansa muun pusun) ja suulle annettavan pusun eroa. Hän osoittaa hellyyttään ja kiintymystään, ja siihen pitäisi lasta nimenomaan kannustaa torumisen sijaan! Tähän voisi tietysti vetää vielä hammaspeikkokortin, eli ei saisi pussata lasta suulle ettei karies tartu. Ehkä näin, mutta tähän en edes lähde enempää. 

Pohdiskelun jälkeen ryhdyin lukemaan kommentteja keskustelusta ja suoraan sanottuna järkytyin. Miten normaalista elämästä vieraantunutta porukkaa tätä palloa oikein tallaa? Katsokaa itse:

"Tässä kulttuurissa suulle pussaaminen on aika suuren enemmistön mielestä aikuisten juttu ja lasta voi pussailla melkein mihin tahansa muualle. Ei ole kulttuurinormien mukaan sopivaa pussailla lapsiaan kuin bonobo." 

"En pusuttele lasta ollenkaan."

"Itse pidän lapsi + vanhempi pussailua häiriintyneenä. Niin pitää koko lähipiiri, onneksi. Tunnen paljon ihmisiä ympäri maailmaa, mutten yhtäkään, jonka mielestä lapsen ja vanhemman välinen pusuttelu, siis suulle, olisi jotenkin tervettä."

"Ei tulis mieleenkään pussata suulle muita kun seurustelukumppania!" 
- Tämän kirjoittajan nimimerkki oli muuten hyi yök!

"Muutamia suulle suukottelijoita olen elämäni varrella tavannut ja täytyy sanoa, että suurimmalla osalla on ollut jotain kieroutunutta lapsi-vanhempisuhteessa."

"No hyh helevetti! Jotain on vialla, jos pitää suulle pussata. Kai nyt samalla pussaatte alapäätäkin lapsiltanne?!" 
- What the fuck?!

"Ei ole terve vanhempi-lapsi-suhde jos suulle pussaillaan."

"Vaihtakaa vaikka kielareita lastenne kanssa mutta älkää hyvät emakot mainostako sitä normaalina!"

"Miten pitkään ajattelit jatkaa noita suulle suutelointeja? Joku tietty ikä mielessä milloin loppuu (18v?) vai meinasitko jatkaa loppuun asti aikuisten lasten suulle pussaamisia? Kannattaisiko vähän miettiä sitä lastakin, onko kiva vaikka murrosikäisen pojan muistaa äitinsä huulet omillaan? Eikun normaaliahan se vain on, anteeksi..."

"Pussailetteko ja hivelettekö myös lapsenne peppua ja pimppiä/penistä? Miksi ei?"

"Lupaan ja vannon, että jos näitä lapsenimuttelijoita näen jossain, lähtee soitto sossuun siltä seisomalta!" 
- Öhh?

"Ihan tiedoksi vaan, mutta lapsen suutelu, kasvojen nuoleminen, huulten imeminen jne. OVAT seksuaalista hyväksikäyttöä. Tutustukaapa lakiin." 
- Tää nyt jo vähän pisti hymyilyttään... 

Löytyi sieltä sitten muutamia hieman loivemminkin asiaan suhtautuvia keskustelijoita. Mutta siis jotenkin on nyt hirveän vaikea päästä asiasta yli. Miten kummassa pienestä pikaisesta (usein vielä lapsen aloitteesta annetusta) pususta saadaan seksuaalista hyväksikäyttöä, josta pitäisi ilmoittaa lastensuojeluun? Tai leimataan lapsen ja vanhemman välinen suhde kieroutuneeksi ja vanhemmat täysin epäsopivasti käyttäytyviksi ja sairaiksi ihmisiksi?

Nää pedofiileiksi ja häiriintyneiksi nimittelevien ihmisten lapset on sitte varmaan just niitä, joihin on jo pienestä asti istutettu suvaitsemattomuuden siemen. Hienosti menee!