Hiekkaa suussa

Mulle tuntuu tasaseen tahtiin sattuvan ja tapahtuvan hevosten kanssa. Ei nyt usein, mutta kuitenkin. Viimeks putosin hevosen selästä reilu vuosi sitten. Eiliseen asti on taas menny hienosti. Hah, saan tän kuulostaan ihan siltä, että oon täys tumpelo hevosen selässä!

Mulla on jokusen viikon ollut tunneilla 5v. vauvahevonen Camu. Se on pieni, pyöreä ja ihana haflingerruuna, varsinainen vaahtokarkki muhkeine harjoineen. Se vasta opettelee ratsun hommia ja se on kyllä niin liikuttavan ahkera, yritteliäs, reipas ja kiltti. Keskittyy niin kovasti hommiinsa, että puhisee ja röhisee mennessään. Meillä on mennyt kivasti ja yhteinen sävel on löytynyt aika helposti. Mullekin tekee hyvää ratsastaa välillä jollain raakileella, siinä tulee vähän taas analysoitua omaa apujen käyttöä eri kantilta.

Eilen ratsastettiin ulkokentällä. Se on maneesin pohjaa pehmeämpi ja aina näin keväisin, kun ulos siirrytään, hevosille alkuun raskaampi, ja sitä myöten myös vaativampi varsinkin vauvahevoselle, jonka lihakset ei oo vielä kovin vahvat. Tunti meni mukavasti, vaikka jokuseen kertaan oli käytävä tiukkaankin sävyyn keskustelua siitä, mihin suuntaan mennään. Laukat on sujunu sikseen ihan hyvin, vauhtia vaan on aika reilusti ja ajoittain ohjautuvuus huono. Mentiin kuitenkin hienosti ympyrällä ihan sovussa, tahti oli hyvä ja kaikki ihanasti, kunnes Camuparka kompuroi.

Se yritti ihan kaikkensa, että olisi päässyt pystyyn. Etujalat kävi ihan vimmatusti, mutta siitä huolimatta alettiin uhkaavasti kallistua nokalleen. Camu meni lopulta turvalleen ja mä tupsahdin kyljelleen kans alas kyydistä. Hölmistynyt hevonen könys ylös maasta ja katto mua silleen, että "kui sää siä oot", että niinku aiemman kokemuksen perusteella ratsastajat istuu kylläki seläs! Hiekassa näky komeet jarrutusjäljet, kun Camu oli hetken matkaa polvillaan kyntäny kenttää. Reppanalla oli suu täynnä hiekkaa, ja mullakin hampaissa narsku, vaikka en naamalleni mennytkään. Ilman vaurioita selvittiin, joten matka jatkui. 

Otettiin vielä pari kierrosta laukkaa, ettei jää mitään traumoja. Ei Camu tosin ollu muksahduksesta millänsäkään. Mut semmosii ne lapset on, ei niitä paljoo kaatumiset haittaa.