Ehdin käydä läpi kurssin ekan ja tokan osion sekä alottaa tokan osion tehtävän toteuttamista: mulla on työn alla sähköisen asiakirjahallinnan SWOT-analyysi (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats -nelikenttämenetelmä). Ei oo ajatukset tahtonu harhautua siitä näin työpäivän jälkeenkään, mietityttää hirveesti, miten kirjottelen analyysini auki ennen tehtävän palauttamista. Ja mielessä pyörii jo seuraavankin osion tehtävä, jossa pitää arvioida Sähke2-määräystä. Oon kyllä aikanaan sen normitekstin lukenut, mutta siitä on aikaa.
Viikonloppuhan mulla meni vaan niinku saikun jatkona, joskin lauantaina ähräsin itseni vähän ihmisten ilmoille ja ulos ihan vaan kokeilemaan, et miten jaksan. Ihan hyvin, mitä ny oli pakko ottaa pienet päivätorkut ja loppuilta meni ihan silkaksi vanumiseksi. Onneks puoliso haki meille nepalilaista Yak&Yetistä (suosittelen, jos et ole kokeillut). Naan-leivän lisäksi mulla oli lautasella jättikatkarapuja kermaisessa tomaattikastikkeessa. Ehkä parhainta flunssaruokaa ikinä!
Sunnuntaiaamuna kävin Nepun kans leikkipuistossa ja kotimatkalla löydettiin leskenlehtiä. Kovasti ne kaiken viimevuotisen heinän alta puski esille. Nepu oli onnellinen, kun hänelle poimittiin yks kukka. Kotona hän silppus kukkaosan ja sano "oho, ikki". Nii-i, semmosta se sitte o! Mummuakin käytiin tervehtimässä syntymäpäivän kunniaksi. Maistoin lähes kaikkea mitä kaffepöydästä löytyi. Niin maistoi Nepukin ja koko loppuvierailun aikana se ei pysänny sekunniksikaan. Pieni sokeripiikki antaa vauhtia kivasti, kun sitä ei muuten oo...
Viikonlopun jäljiltä oli sellanen fiilinki, että pitäis päästä treenaamaan. Kevyesti kylläkin, koska en oo vieläkään ihan täysin tervehtynyt. Kokeilin FitnessBlenderin semmosta puolen tunnin "recovery cardio workout" -videota. Se oli aika passeli, joskin taisin tehdä vähän tehokkaammin kuin alun perin oli aikomus.
Huomenna mulla olis ratsastustunti, mutta jätän sen vielä väliin. Vien työkaverini heppastelemaan sen sijaan. Tarinoin siitä sit myöhemmin. Kuten siitäkin, että mulle tuli tänään aamulla jostain ihmeen syystä mieleen Disneyn Aladdin ja Vesa-Matti Loirin huippurooli lampunhenkenä. Siitä tämän postauksen otsikkokin juontaa, tietenkin.
"Jjoou, mattomiäs, siit on ainaki miljoona vuotta! Annas hapsua hanskaan!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän merkin itestäsi, olisi kiva tietää, jos olet käynyt lueskelemassa jaarittelujani.