Pipoista ja vähän muustakin

Koska ihmisellä (tai ainakaan mulla) ei voi olla koskaan liikaa pipoja, olin ihan huippuilonen, että sain taas yhden uuden pipan kokoelmaani. Se menee vähän silleen, että ei reissua ilman pipotuliaisia - ja voihan niitä muutenkin ostella. Hypistelen aina pipoja ja keksin aina jonkun syyn, jonka varjolla voin hankkia uuden pipon. Tää tosin oli vähän sellanen puolpakko-ostos, koska me&i-kutsuilla ei olis tullut täyteen summa X, jonka jälkeen saa jonkun kaupanpäällisen. Siinähän oli varsin pätevä syy. Sain pipon tänään. Eiks o komee!

Tää me&i oli sellanen juttu, johon lähdin tutustuun tosi epäluulosena. Joku sano, että ne on semmosta kotiäitilookkia. Vaikka niillä on edelleenkin yöpaitaa muistuttavia kuoseja ja sellasia juttuja mistä en niin tykkää, oon silti löytäny parit suosikit. Siis toki pipot, mutta myös joogahousut ja sellaset capri-mittaset olohousut. Joogahousut on ihan ykköset. Tilasin just toisen parin niitä, kun pakkohan noit edellisiä on pestä välillä, hehe! 

Mä siis kuulun niihin ihmisiin, jotka on kotona aina, siis ihan aina, kotivaatteissa. Vaikka mun pitäs esimerkiks töistä tulon jälkeen lähtee uudestaan johonkin, vaihdan jalkaan kotihousut, jos oon kotona kauemmin ku puol tuntia. Ja nää joogahousut pesee mennen tullen kaikki kollarit ja muut olohousut mitä mulla on. Plus ne tietty ihan oikeesti sopii joogaamiseen, jota sillon tällön harrastankin. Kuinka kätevää tää onkaan! No, se siitä ja sit voin rönsyillä seuraavaan mieleeni juolahtaneeseen asiaan.

Nepu oli istuttanut hoidossa rairuohoa itse askarreltuun pahviastiaan ja tänään hän toi sen kotiin. Ruohossa oli tipu, jonka hän rutisteli nyrkissään sievästi lyttyyn ja hylkäsi lattialle, josta koira poimi sen suurenakin aarteena itselleen. Ei oo tipu ihan entisensä enää. Mut ehkä mun askarteluvarastoista löytyy pari uutta tipua vanhan tilalle.

Tipun karu kohtalo.

Työporukan heppailut ratsastuskoulu Zilpalla sujui eilen mallikkaasti ja kaikki vaikutti olevan tyytyväisiä reissuun. Mukavasti tuli siinä kenttää ympäri hevosen rinnalla hölkätessä todistettua, että en oo sen taudin jäljiltä vieläkään ihan täysin toipunu. Onneks ei tarttenu juosta, ku muutamia minuutteja. Vaikka hikihä se siinäki tuli.
 

Allekirjoittanut varjona ja muut keskittyy opetukseen.