Käytiin tänään koko perheen voimin kaupungilla. Ensin suunnattiin ostamaan Nepulle kevätkenkiä. Kaupassa kenkähyllyille asti pääseminen oli työn ja tuskan takana, koska heti hissistä poistuttuamme pieni pyörremyrskymme pyyhälsi haltioissaan Pentikin koriste-esinehyllyä kohti. Siitä selvittiin kaikeksi onneksi vaurioitta, mutta niinhän Nepu viiletti lopunkin aikaa aivan tohkeissaan hyllyjen keskellä ottaen käsiinsä tavaroita (onneksi enimmäkseen leluja ja vaatteita), jotka hän ystävällisesti heitti lattialle nähdessään seuraavan mielenkiintosen asian. Kenkien sovittaminenkin oli lievästi sanottuna haasteellista, mutta mieluisat löytyi onneksi haasteista huolimatta, alelaarista vieläpä.
Sitten päätettiin käydä ravintolassa syömässä. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyttiin Martinaan, kun siellä näytti olevan vähän väkeä. Heti ovella oli tarjolla muovitikun päässä töröttäviä mainosilmapalloja. Rattaista kuului heti äänekäs käsky "ANNA!" - ei siinä sitte muu auttanut. Tarjoilijan tuodessa vettä pöytään hommaa vaikeutti suorastaan raivokkaasti edestakaisin viuhtova ilmapallo. Alkupalaks Nepu veteli vesimelonia kaksin käsin, minkä jälkeen hän läks leikkinurkkaukseen leikkimään. Siitä se pyörremyrskyn vauhti vaan kiihtyi.
Leikkinurkkaus pienuutensa vuoksi oli melkosen äkkiä nähty, joten sit lähdettiin ravaamaan ympäri ravintolaa. Lelut kädessä tietysti. Leikkikeittiöstä nyysittyjä pannuja vaan ropisi matkan varrelle. Aikansa juostuaan Nepu välillä vähän söi ja pyysi takas leikkimään. Hän olis kantanu kaikki nurkkauksen lelut mieluummin keskelle ravintolaa. Ilmapallojakin meillä oli ollut jo useampia, ja kaikista oli jostain kumman syystä tikut irronneet. Oltiin siis just sellanen perhe, jota kaikki ravintola-asiakkaat varmaan vihaa, hah.
Lisäks Nepu käveli (tai no, juoksi) riemukkaasti äännellen koko matkan ravintolalta autolle vaihtaen suuntaa kolmen metrin välein. Maassa oli kaikenlaista hienoa poimittavaa ja tuli siinä parit näyteikkunatkin klähmittyä. Tumput hän ehti riisua matkalla n. 17 kertaa, mut toisaalta juoksi vain yhteen vesilätäkköön.
Noh, hän ilmeisesti nautti täysin siemauksin reissusta. Retki tuli kyllä ihan tarpeeseen, koska aamupäivä vietettiin sisällä sateen vuoksi (plus että Nepulla oli Tärkeitä Hommia). Yllättävän montaa asiaa parissakin tunnissa ehtii kuulkaa tehdä, kun leikkiseurana on tollanen 1,5-vuotias tättähäärä. Tuli leikittyä ja laulettua Musarullaan tahdissa, väritettyä värityskirjaa ja piirreltyä muuten vaan, heiteltyä väriliituja, tyhjennettyä keittiön muovikippalaatikkoa ja vessan kaappia, käännettyä ympäri pari korurasiaa ja soviteltua koruja... Väliajat pystyi kivasti juokseen tossa olkkarin ja keittiön väliä. Onneks meil on tilaa.
Hyvin kirjotettu!!!11
VastaaPoista