Taustalla työt ruksuttaa kaikessa rauhassa, mulla on työn alla muuttaa jokusen kymmenen tuhannen dokumentin tila keskeneräisestä valmiiksi ja epäonnistuneiden PDF/A-konversioiden korjaaminen. Arkistoitavat materiaalit siis kulkee käännöspalvelun läpi ja siellä niistä tehdään PDF/A-formaattia olevat kopiot, joita Arkistolaitos edellyttää pysyvästi säilytettävän aineiston osalta. Mikäli organisaatiolla siis on Arkistolaitoksen myöntämä lupa aineiston pysyvään säilyttämiseen yksinomaan sähköisessä muodossa. Joko kaikki nukahti? Kiva.
Lisäksi tänään on valmisteltava uuden projektin aloituspalaveria, joka pidetään asiakkaan kanssa maanantaiaamuna klo 8:30. Herranen aika, miten sitä onkaan skarppina tollaseen aikaan maanantaiaamuna? Oon silti ihan täpinöissäni, en oo aikoihin tehnyt kunnolla sitä omimman osaamisalueen hommaa. Pääsen siis askartelemaan dokumenttienhallinnan ja sähköisen arkistoinnin parissa. Tähän tuo oman (ja odotetun!) lisämausteensa se, että nyt tehdään jotain uuttakin eikä vain pyöritä saman, vanhan luottoprojektin ympärillä. Päästään veivaamaan mm. tiedonohjaussuunnitelmia ja opettamaan älykästä luokittelua. Kroohpyyh? Jep! Toisaalta jännittää ja paineitakin jo on, mutta silloin oon ehkä parhaimmillani.
Pari viikkoa sitten kävin myös sen Arkistolaitoksen kurssin. Ens viikolla siitä pitäis tulla arviointi. Toivon todellakin, että saan kaikista tehtävistä hyväksytyn ja pääsen kurssin läpi, olishan se nyt noloa muuten! Panostin hommaan ihan oikeesti. Jännä, kun jotenkin aina tehtävien (oli ne mitä tahansa) palauttamisen jälkeen tulee sellanen olo, et ne on varmaan ihan väärin ja siellä ne ny nauraa mulle, et onpa toikin ääliö, tommosta menny vastaamaan.
Kun tää jorina nyt kääntyi työpainotteiseksi, niin totean vielä, että mun olis vissiin aika hankkia uus työpuhelin. Mulla on ollu iPhone 4S nyt jo hyvän aikaa, eikä siinä noin muuten ole valittamista, mutta se ei kestä ulkoilmaa. Monesti (viimeksi eilen) kävi niin, että olin puhelimen kanssa ulkona ja kesken naputtelun se luuli, että akku on tyhjä ja sammui. Ei kovin kiva ominaisuus sellasessa tilanteessa, että sitä luuria ei saa laturin päähän ja jos vaikka sattuis jotain. Eilen ei onneks ollut kyse muusta kuin siitä, että puhelin "paleltui" kesken ulkoilmaurheilun, kun aloin etsiä lämmittelyn jälkeen kahvakuulavideota tehtäväksi.
Voin kertoa, että ärsytti silti aivan niin maan @!#$. Piti kantaa kamat sisälle ja odottaa, että se mokoma vekotin tokenee laturissa. Se siitä ulkoilmaurheilusta. Mutta sillä pienellä kiukulla meni kulmasoudut 8kg kuulalla!
Lopuksi: yleisön toiveesta tässä on kissa. Elviksen päiväunet. Moni käyttäis tyynyä juurikin päinvastaisella tavalla. Kissalapsesta lupaan kuvan, kunhan hänen ylhäisyytensä taas ehtii kuvattavaksi.
Sit ku ois viel palvelu, joka sais esimiehet kiinnostumaan tossista tai sähkösestä arkistoinnista ni ou jes! Ehkä Elviksen unet tarvi lisäverta päähän. 1975
VastaaPoistaTai siitä, että tossien tekemiseen ja sähköseen säilyttämiseen siirtymiseen tarvitaan asiantuntijuutta organisaation eri osista (arkistonhoitajat, rivityöntekijät, it-puoli jne.), eikä sellaseen hommaan voi nyppiä vaan randomityyppejä sieltä tai täältä. Ja että tollanen kehitystyö vaatii oikeesti aikaa ja vaivaa. Siinä toisaalta syy miks esimiehet ei ehkä riittävästi kiinnostu.
PoistaOn niin jännä lukee sun työjutuista, kun et ikinä oikeen juttele niistä mitään. Kivaa siis! Vaikken juur mitään ymmärräkään. Mistään.
VastaaPoistaMä saan höpistä työasioista puolison kanssa niin paljon, että ehkä sen takia en tuu niistä muuten puhuneeks. Toinen osasyy on se, että mun kertoilemat jutut poikii monesti suuren määrän hämmästyneitä lisäkysymyksiä :D
Poista